Perusopintojen aikana psykologiset testimenetelmät herättivät suurta kiinnostusta. Erityisesti Hermann Rorschachin mustetahratesti ja sen taustalla oleva poikkeuksellisen laaja tieteellinen tutkimuskirjallisuus teki minuun vaikutuksen. Se, että koodaamalla miten ihminen havaitsee ärsykkeitä (tässä tapauksessa mustetahroja), ajattelee ja toimii tarkasti standardoidussa tilanteessa, voidaan sanoa jotain ihmisen tavanomaisista tavoista havaita, ajatella ja toimia, tuntui heti järkeenkäyvältä. Siinä vertaillaan yksilön toimintaa viitearvoihin ja esimerkiksi psykiatristen potilasryhmien tyypilliseen suoritukseen. Lisäksi aloin hahmottaa, että kun Rorschachin lisäksi käytetään muita testejä, esimerkiksi kyselylomakepohjaisia persoonallisuuden arviointimenetelmiä ja/tai neuropsykologisia testejä, syntyy hyvin laaja-alainen ja monipuolinen käsitys asiakkaan psykologiasta, persoonallisuuden dynamiikasta, vahvuuksista ja heikkouksista.

Havainnoinnin, ajattelu- ja toimintamallien tuominen tietoisuuteen

Kuten Sigmund Freud ehdotti yli sata vuotta sitten, me emme ole aina tietoisia siitä, miksi havainnoimme, ajattelemme tai toimimme tietyllä tavalla. Elämä vie mukanaan. Me jäämme sitä ihmettelemään. Miksi en vaihtanut työpaikkaa aikaisemmin, vaikka tiesin sen olevan minulle epäsopiva? Miksi valitsin juuri tämän kumppanin, vaikka meillä on ollut ongelmia alusta lähtien? Miksi olen välillä alakuloinen, vaikka minulla näyttää olevan kaikki hyvin? Kun asioita aletaan pohtia ja reflektoida, kysymyksiä löytyy paljon.

Jos lähdetään Freudin tavoin oletuksesta, että ihmisen mielen sisäiset prosessit, sisällöt ja käyttäytyminen ovat satunnaisen sijaan luonteeltaan tarkoituksellisia ja tavoitteellisia, niin voidaan olettaa, että näihin kysymyksiin on olemassa vastauksia. Se, mitä ei ole tietoisuuden piirissä, voidaan tuoda tietoisuuteen.

Ymmärryksen ja tietoisuuden lisääminen ei ole ainoastaan psykoanalyyttisten psykoterapioiden tavoite, vaan kaikkien psykoterapiamuotojen ja myös psykologisten tutkimusten tavoite. Kun asiakasta mielenterveystyössä tutkitaan (esim. diagnostisen selvittelyn, hoidon suunnittelun tai toimintakyvyn kartoittamisen puitteissa), tavoitteena on ymmärtää paremmin minkä luonteisesta ongelmasta voisi olla kyse ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Tieteellisesti tutkitut psykologiset testimenetelmät voivat lisätä ymmärrystä huomattavissa määrin, sillä ne tarjoavat asiakkaan ja psykologin näkökulman lisäksi kolmannen näkökulman asiakkaan tilanteeseen. Vuoropuhelu ei ole enää vain psykologin ja asiakkaan välillä, vaan psykologin, asiakkaan ja testilöydösten välillä.

Koska psykoterapiassa ja psykologisessa tutkimuksessa tavoitellaan samoja asioita, miksi psykologista tutkimusta ei voisi hyödyntää osana psykoterapiaa?

Psykologiset testit toimivat empatian lisääjinä

Noin 30 vuotta sitten pieni ryhmä psykologeja Yhdysvalloissa alkoi ymmärtää, että psykologinen tutkimus voi olla muuta kuin asiantuntijan tiedonkeruun väline. Se voi olla myös tehokas hoidollinen interventio, joka auttaa asiakasta saamaan vastauksia omiin kysymyksiinsä ja tekemään huomattavia ja välittömiä positiivisia muutoksia elämässään. Samalla testit voivat auttaa psykologia ja/tai psykoterapeuttia saamaan totuudenmukaisemman käsityksen asiakkaan psykologisesta rakenteesta ja dynamiikasta, joka vuorostaan lisää empaattista ymmärrystä ja parantaa terapeuttisen suhteen laatua. Kun asiakas kokee, että hän on tullut syvällisellä tasolla kuulluksi ja ymmärretyksi, hän kokee lisääntynyttä luottamusta psykoterapeuttiin sekä turvallisuuden tunnetta. Hänen kiintymyssuhdejärjestelmä aivoissa rauhoittuu ja ahdistuksen taso lievittyy huomattavasti. Samanaikaisesti uteliaisuus omia mielensisäisiä prosesseja kohtaan sekä avoimuus uusille ajatuksille ja kokemuksille lisääntyy.

Kansainvälisesti menestynyt terapeuttinen interventio

Constance Fischer on ollut uranuurtajana psykologisten tutkimusten käytössä terapeuttisena interventiona. Hän alkoi jo 70-luvulla vierastaa etäistä psykologi-asiantuntijan roolia ja luopui ammatillisesta jargonista lausunnoissaan asiakkaille. Hän alkoi tehdä psykologisia tutkimuksia humanistisella otteella tiiviissä yhteistyössä asiakkaiden kanssa siten, että asiakas oli niissä aktiivisessa roolissa. Steve Finn jatkoi tätä trendiä yksilöimällä tutkimuksen alussa asiakkaan omia tutkimuskysymyksiä, kehittämällä spesifisiä terapeuttisia interventioita tutkimusprosessin sisällä ja luomalla lisää struktuuria kehittämällään Therapeutic Assessment (TA) -nimisellä lähestymistavallaan. Steve Finnin TA:n käyttö tieteellisissä tutkimuksissa ja käytännön työssä on ollut 90-luvusta lähtien tasaisesti kasvussa maailmalla (tämä on näkynyt muun muassa Society for Personality Assessmentin tai International Society of the Rorschach and Projective Methodsin kongresseissa), sekä Suomessa vuodesta 2011, jolloin aloin sitä itse aktiivisesti opettaa. TA on ollut virallisesti osana Helsingin yliopiston testimenetelmäopetusta vuodesta 2014.

Miten terapeuttinen tutkimus voi auttaa?

Mielenterveysongelmien tai vaikeiden elämäntilanteiden yhteydessä meillä kaikilla on yleensä joku sisäinen kertomus tapahtumien kulusta, syy-seuraussuhteista, itsestämme ja maailman luonteesta. Tätä kertomusta kutsutaan narratiiviksi ja se tyypillisesti sisältää aukkoja, jotka herättävät kysymyksiä, esimerkiksi: ”Miksi minulle aina käy näin?”, ”Miksi kaikki aina syyttää minua?” tai vaikkapa ”Miten voisin päästä eroon kiusallisista aggressiivisista mielikuvistani?”. Psykoterapiassa tutkitaan asiakkaan narratiivia sekä siihen liittyviä tunteita, ajatuksia ja toimintamalleja puhumalla näistä psykoterapeutin kanssa. Yhteistyössä etsitään vastuksia kysymyksiin sekä uusia tapoja olla ja ajatella. Uudet näkökulmat auttavat luomaan uutta narratiivia, joka vuorostaan auttaa saavuttamaan kokonaisvaltaisemman ymmärryksen ongelman luonteesta, löytämään myötätuntoisempi versio tapahtumista ja uusia ratkaisuja. Terapeuttisessa tutkimuksessa lähdetään liikkeelle asiakkaan omista kysymyksistä ja etsitään niihin yhdessä vastauksia erilaisia tieteellisesti tutkittuja psykologisia testimenetelmiä hyödyntäen. Testituloksista ja eriluonteisissa tehtävissä tehdyistä yhteisistä oivalluksista keskustellaan yhdessä. Terapeuttinen tutkimus voi auttaa ymmärtämään paremmin ongelmien luonnetta, kartoittamaan omia vahvuuksia ja heikkouksia, määrittelemään hoidon fokusta sekä vastaamaan monenlaisiin psykologisiin, psykiatrisiin tai hoidon suunnitteluun liittyviin kysymyksiin.

Tieteellisestä kirjallisuudesta ei löydy edelleenkään näyttöä siitä, ettei psykologista tutkimusta voisi käyttää terapeuttisena interventiona muun muassa psykoterapian yhteydessä. Päinvastoin, meillä on nyt laaja-alaisesti näyttöä siitä, että terapeuttisella otteella tehty tutkimus voi olla tehokas terapeuttinen interventio ja jopa elämää mullistava kokemus.

Tuleva päivän koulutus aiheesta Helsingissä 13.10.2017: ”Johdanto terapeuttisiin tutkimuksiin”.
Lisätietoa ja ilmoittautuminen

Viitteet:
Finn, S. E. (2007). In our client’s shoes: Theory and techniques of Therapeutic Assessment. Mahwah, New Jersey: Earlbaum.
Finn, S. E., Fischer, C. T., & Handler, L. (2012). Collaborative/Therapeutic Assessment. Hoboken, New Jersey: John Wiley and Sons.
Fischer, C. T. (1985/1994). Individualizing psychological assessment. Hove, East Sussex: Taylor and Francis.
Gorske, T. T., & Smith, S. R. (2009). Collaborative Therapeutic Neuropsychological Assessment. New York, NY: Springer.