Jotta elämämme olisi merkityksellistä

Viime syksynä ohjasin vertaisoppimiseen perustuvaa koulutusta Kohtaaminen ja osallisuus – yhteisöhyvinvoinnin edistäminen sosiaalisen median avulla. Vaikka koulutuksessa käsiteltiin sosiaalista mediaa välineenä, oli kärki jatkuvasti yhteisöhyvinvoinnin edistämisessä. Aloitimme koulutuksen määrittelemällä meille työskentelyn pohjaksi yhdessä sanojen kohtaaminen, osallisuus ja yhteisöhyvinvointi merkitykset. Kävimme keskustelua siitä, mitä tarkoittaa näiden asioiden mahdollistuminen ja lopulta pohdimme sitä, mistä rakentuu elämän merkityksellisyys. Mikä tekee elämästä meille arvokkaan?

Koulutuksessa oli jatkuvasti läsnä sitä läpileikkaavana kysymys, millä tavoin hyvinvointimme on kytköksissä merkityksellisyyden tunteeseen, osallisuuteen ja yhteisöihin? Mielestäni tämä kysymys on oleellinen pohdittavaksi, kun olemme edistämässä joko omaa tai toisten hyvinvointia.

Tove Janssonin Kevätlaulu novellissa käsitellään yhtenä teemana näitä kysymyksiä. Mitä on omaksi itseksi kasvu, asioiden merkityksellisyys ja mitä se saa aikaiseksi, mitä on osallisuus omaan elämään ja hyvinvointi.

Olla totta, olla olemassa – kenelle

”Nyt minä olen minä, ja kaikki mitä tapahtuu merkitsee jotain.”.

Rakennumme ja rakennamme oman minuutemme yhdessä toisten ihmisten kanssa. Tässä merkityksellistä on, kuinka paljon saamme osaksemme välittäviä kohtaamisia ja missä määrin niistä rakentuu suojaa toisenlaisia kohtaamisia vastaan. Jotta nuo tarinan hahmon sanat voisivat olla meille totta, että minä olisin minä, että olisimme olemassa, tarvitsemme toisten ihmisten tarjoamaa turvaa. Tarvitsemme riittävästi mahdollisuuksia tulla nähdyksi ja kohdatuksi sillä tavoin, että juuri se mitä minä olen tai toivon voivani olla, on jollekin muulle merkityksellistä. Joku muu on meistä kiinnostunut ja olemassa olomme on toivottua. Me tarvitsemme toisia siihen, että minälle on mahdollista syntyä ja pysyä elossa.

Kasvamme omaksi itseksemme toisten avulla, nähdyksi tulemisen ja välittävien kohtaamisten kautta.

Kasvamme omaksi itseksemme toisten avulla, nähdyksi tulemisen ja välittävien kohtaamisten kautta. Kääntäen saman toisin päin myös toisten avun puuttuessa voi olla vaikea kasvaa omaksi itsekseen. Ajattelen myös, että erilaisten elämän tilanteiden myötä saatamme kadottaa itsemme. Tässä yhteydessä kadottamisella tarkoitan tilaa tai aikaa, jolloin emme enää tunnista itseämme, emme omia olojamme, emme tunteitamme emmekä tarpeitamme. Silloin asiat vain tapahtuvat, mutta ne eivät tapahdu oikeasti meille, eikä niillä ole merkitystä.

Kenelle asiat tapahtuvat

”Sillä mitään ei tapahdu noin vain ylimalkaan, kaikki tapahtuu minulle”, sanoo tarinan hahmo ponnekkaasti. Tuo lause kuulostaa aika onnelliselta. Voin helposti kuvitella erään ystäväni pienen lapsen juoksemassa kesäaamulla mökillä heti herättyään ensin ulos ja sitten takaisin sisälle kertoakseen riemuissaan ”pihalla aurinko paistoi minun kasvoihini ja lämmitti ihanasti”.

Kun asiat tapahtuva minulle, niillä on merkitystä ja täten myös vaikutusta elämäämme. Me tulemme onnellisiksi tai surullisiksi. Me olemme elossa.

Jos millään ei ole mitään väliä

Muistan eräältä vuosia sitten toteutetulta koulukodissa asuvien nuorten leiriltä heidän kehittämän sanonnan ”mitä se meille kuuluu, mitä me tehdään!”. Voiko tilannetta enää paremmin kuvata. Ja voiko tilanne olla surullisempi. Kun millään ei ole mitään väliä, ihminen voi olla vaarallinen toisille ja ainakin ihminen voi olla vaarallinen itselle.

Meidän on helpompaa kokea ympärillä olevat ja tapahtuvat asiat merkityksellisinä, kun koemme itsemme merkityksellisenä.

”Nuuhkailin noin vain ylimalkaan”, toteaa tarinan hahmo aikaisemmasta elämästään, kun hän ei kokenut olevansa vielä minä. Tämä voi olla tapa elää, mihin on lapsesta kasvettu tai sitten elämässä myöhemmin opittu. Mikään ei kosketa, eikä minkään anneta koskettaa. Tällöin mihinkään ei muodostu suhdetta ja kiinnittyminen sekä toisten ihmisten ja asioiden merkityksellisyyden kokeminen voi olla vaikeaa. Meidän on helpompaa kokea ympärillä olevat ja tapahtuvat asiat merkityksellisinä, kun koemme itsemme merkityksellisenä. Kun olemme olemassa itsellemme.

Toimijuus on valintojen tekoa

”Ja Ti-ti-uu näkee asiat noin tai näin”, tuumaili tarinan hahmo nykyistä tilaansa, kun hän oli olemassa itselleen. Asioihin on suhteita ja niillä on merkitystä. Toiset asiat ovat meille tärkeämpiä kuin toiset. Syntyy halua omiin valintoihin. Syntyy toimijuutta. Mielipiteet, tahtotilat ja odotukset vaativat pohjalle syntyäkseen minän olemassa oloa. Toimijuus mahdollistaa meille myös kyvykkyyden kokemusta. Meissä elää tällöin potentiaali oman hyvinvoinnin edistäjä.

Minä täytän kalenterin täyteen, kalenteri ei vain täyty.

Muistan omassa terapiassani, kuinka minulle oli merkityksellistä löytää itsessä toimijuus. Minä täytän kalenterin täyteen, kalenteri ei vain täyty. Oman toimijuuden tunnistaminen mahdollistaa meille myös vastuun kannon ja valintojen teon.

Osallisuus omaan elämään

Jos arkeamme on, että ”tapahtumat lentää räpyttelivät ympärilläni”, meillä ei ole osaa eikä arpaa siitä mitä nyt tapahtuu tai tulee tapahtumaan. Emme ikään kuin ole osallisia omasta elämästämme. Osallisuus omasta elämästä on kaksi suuntaista, se pitää toimijuudella ottaa, mutta toisaalta se täytyy vuorovaikutuksessa toisilta saada. Meidän toimijuudelle on vuorovaikutuksessa toisten kanssa luotava mahdollisuudet. Näin meille syntyy osallisuutta omasta elämästä. Meille syntyy mahdollisuuksia vaikuttaa oman hyvinvoinnin syntyyn ja edistämiseen vaikkapa terapiasuhteessa.

Olemassa olomme kokemus on pohja hyvinvoinnin edistämiselle

Hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta ajattelen, että tarvitsemme kokemuksen omasta olemassa olosta ja sen positiivisesta merkityksestä muille, jotta voimme ylipäätään kokea asioita. Jotta voimme saada kiinni tunteistamme ja tarpeistamme ja jotta asiat alkavat olla meille merkityksellisiä ja jotta erilaisilla asioilla olla meille väliä. Ja lopulta, jotta itsellämme on meille väliä. Ja asioiden merkityksellisyyksistä syntyy tahtoa ja valintoja, toimijuutta ja omien tarpeiden täyttämistä. Tämä mahdollistaa oman kyvykkyyden kokemuksen syntyä ja oman minän vahvistumista. Tähän tarvitsemme toisia ihmisiä, emme puolestamme tekemään vaan yhteistyöhön kanssamme. Puolesta tehtynä toimijuutemme heikkenee, omien tarpeiden tunnistaminen heikkenee ja lopulta olemassa olomme ohenee. Tarvitsemme hyviä vuorovaikutussuhteita, joissa oma toimijuutemme ja omien tarpeidemme läsnäolo on toivottua. Rakenteita, joissa olemme osallisia omana itsenämme.

Tarvitsemme hyviä vuorovaikutussuhteita, joissa oma toimijuutemme ja omien tarpeidemme läsnäolo on toivottua.

Hyvinvointimme kytkeytyy vahvasti siihen, miten voimme olla olemassa itselle ja toisille. Hyvinvointia tuettaessa, meidän tulisi huomioida meidän suhteemme ja toimijuutemme sekä osallisuuden tunteen mahdollistuminen. Osallisuutta omasta hyvinvoinnin edistämisestä sekä toisaalta mahdollisuutta edistää toisten hyvinvointia. Osallisuus on kaksi suuntaista, meidän pitää voida kokea olevamme saamassa, mutta myös antamassa. Meille on tärkeää voida kokea elämässä merkityksellisyyksiä ja samoin kuulua johonkin ja jollekin, osallisuus mahdollistaa kuulumisen tunteen.

Lue myös