Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Kuluvana vuonna 2017 olen lukenut useita kirjoja, joissa keskeisenä teemana on mielenterveyden häiriöt ja niiden kanssa eläminen. Valinnanvaraa on: aihetta tavalla tai toisella käsitteleviä romaaneja julkaistaan aiempaa enemmän ja yhä useammat tavalliset suomalaiset ja julkisuuden henkilöt avautuvat rohkeasti mielenterveysongelmistaan. Tänä päivänä aiheesta on sallitumpaa puhua kuin vielä 10 vuotta sitten, mutta edelleen mielenterveysongelmiin liittyvä salailun ja häpeän kulttuuri vaikuttaa yhteiskunnassamme. Kuitenkin, esimerkiksi masennukseen sairastuu joka viides suomalainen elämänsä aikana ja jokainen tuntee jonkun, jolla on mielenterveysongelma.

Ihmisillä on aina ollut tarve kertoa oma tarinansa. Kirjallisuus yhtenä taidemuotona sanoittaa ihmisen universaaleja kokemuksia ja toimii samaistumispintana omille tunteille ja ajatuksille. Kirjoittamista ja lukemista voi verrata terapiaan, jossa teksti toimii terapeutin roolissa haastaen ja ohjaten kirjoittajan tai lukijan syvemmän ymmärryksen lähteille. Tekstin äärellä syntyy parhaimmillaan puhdistava (katharttinen) kokemus, jolla voi helpottaa sisäistä painetta.

Luettua

Tätä kirjaa jonotin kirjaston varauslistalla kuukausia: Error – Mielen häiriöitä (Like 2016). Toimittajat Elina Järvi ja Tiina Hotti ovat kirjoittaneet 15 ihmisen tarinan, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö. Henkilöt esiintyvät kirjassa kuvallaan, nimellään ja diagnoosillaan, kuten masennus, persoonallisuushäiriö, skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja syömishäiriö.

Kirjan saama runsas julkisuus johtunee osittain siitä, että mukana on muutamia julkisuuden henkilöitä, jotka luonnollisesti kiinnostavat isompaa lukijajoukkoa. Kirjassa jokaisen henkilön kertoma tarina on ainutlaatuinen ja rohkea ja näyttää, että mielenterveydenhäiriö ei erottele ihmistä – kuka tahansa voi sen saada. Kirjoittajat ovat käsitelleet henkilöitä kunnioittavasti. Mielen häiriöistä on pyritty riisumaan ennakkoluulot ja esitetty ne varsin neutraalisti. Olga Poppiuksen ja Pasi Murron ottamat valokuvat rikastuttavat tarinaa ja tuovat henkilöiden persoonaa vielä paremmin esiin.

Kirjassa esiin pääsevät myös vähemmän julkisuudessa esiintyvät mielen häiriöt. Masennus alkaa olla jo hovikelpoinen diagnoosi, mutta persoonallisuushäiriöistä tai skitsofreniasta on edelleen vaikeampia puhua. Kirjan henkilöt ovat joutuneet kamppailemaan sairautensa kanssa eikä avunsaanti ole ollut helppoa. Onneksi jokainen heistä on sitä kuitenkin lopulta saanut.

Error -kirjassa tarinansa kertoo myös Mokoma-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Marko Annala. Hän on kirjoittanut omaelämänkerrallisen romaanin Värityskirja (Like 2017). Se on synkkäsävyinen selviytymistarina lapsuudesta nuoruuteen, menestyvän yhtyeen keulakuvaksi ja lopulta myös perheenisäksi toistuvien rankkojen masennusjaksojen kanssa.

Masennuksen taustalla on ainakin Annalan yläasteella kokema raju koulukiusaaminen. Jatkuvan uhkailun ja nöyryyttämisen lisäksi hän joutui myös julman väkivallan kohteeksi. Pystyin samaistumaan hänen kokemuksiinsa ja erityisesti suhtautumistapaan, joka myös omassa lapsuudessani ja nuoruudessani on ollut koulukiusaamiseen: siihen ei juurikaan puututtu. Se oli jopa hiljaisesti hyväksyttyä ajatuksella, että jokuhan se kumminkin joutuu kiusanteon kohteeksi ja se joku oli yleensä se hieman ujo ja omissa oloissaan viihtyvä oppilas. Kiusaaminen jättää aina syvät jäljet. Nykyään kiusaamiseen koulumaailmassa puututaan jo tehokkaammin, mutta paljon pitää vielä tehdä!

Synkkyydestään huolimatta tarina antaa toivoa sille, että toistuvista masennusjaksoista huolimatta voi oppia elämään mielekästä elämää. Kirjoittaja hyväksyy lopulta oman ominaislaatunsa ja alttiutensa sairastua masennukseen uudelleen. Musiikki ja perheen tuki ovat hänen elämänsä peruspilareita ja kantavat läpi vaikeimpien vaiheiden. Elämässä on sittenkin kaikki värit, ne kirkkaammat myös.

Anna-Leena Härkösen kirja Valomerkki herätti ilmestyessään keskustelua siitä, onko romaanin päähenkilö tarpeeksi uskottava kuoleman toiveissaan. Kirjailija Anita on ajoittain hyvin ahdistunut ja kärsii jonkinasteisesta masennuksesta, mutta siitä huolimatta hän on varsin toimintakykyinen sosiaalista elämää viettävä menestynyt taiteilija. Voiko hänen kaltainen ihminen tosissaan suunnitella itsemurhaa? Eikö sellaisten ajatusten kanssa painiva olekaan aina täysin toimintakyvytön, pimeässä yksinään kyhjöttävä itsestään huolehtimaton reppana, jolta on kadonnut kosketus reaalimaailmaan? Härkönen romuttaa reippaasti tämän stereotypian ja näyttää romaanihenkilönsä kautta, että ihminen voi kokea suunnatonta sisäistä tuskaa kaikista ulkoisista menestysmerkeistä huolimatta. Onneksi Anitan käy lopulta hyvin: vähältä piti -tilanne, onnettomuus, palauttaa hänen elämänhalunsa. Härkönen on kertonut julkisuudessa, että tapahtuma pohjautuu todellisuuteen.

Härkösen tarkka kuvaus kirjailijan työstä ahdistuksineen on parhaimpia koskaan lukemiani. Yhtään luomisen tuskaa joskus kokeneelle nuo kuvaukset osuvat välillä piinallisen lähelle omia kokemuksia kirjoittamisprosessin vaikeudesta.

Bloggarikollegani Minna Hermunen on kirjoittanut Hymyn takaa -kirjan omasta pyristelystään pois masennuksesta psykoterapian avulla. Alun perin tekstit on julkaistu hänen blogissaan. Vaikka teksti ei ole loppuun asti hiottua ammattikirjoittajan tekstiä, on sillä omat ansionsa, joista merkittävimpänä armoton rehellisyys. Minna kuvaa todella rohkeasti omaa vajavaisuuden kokemustaan ja lujaa uskoaan selviytymiseen. Teksti ei kaunistele vaan ajoittain kuvaus on varsin rankkaa kaikessa paljastavuudessaan. Välillä nousee pala kurkkuun pelkästä myötätunnosta.

Valoa teokseen tuo se, että vaikka kirjoittaja on itselleen välillä hyvin ankara, on hän samaan aikaan myös armollinen ja ymmärtäväinen. Tässä kirjassa, jos missä, on autenttista kuvausta mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailusta ja siitä, miten niistä selvitään. Keskeiseksi nousee terapian merkitys itseymmärryksen ja eheytymisen tiellä.

 

Jutussa mainitut kirjat:

Hymyn takaa, Minna Hermunen, Mediapinta Oy 2017

Valomerkki, Anna-Leena Härkönen, Otava 2017

Värityskirja, Marko Annala, Like 2017

Error – Mielenhäiriöitä, Elina Järvi ja Tiina Hotti, Like 2016

 

Seuraavaksi lukulistalla:

Depressiopäiväkirjat, Anni Saastamoinen, Kosmos 2017

Kerrottu huone, Marjo Katriina Saarinen, Teos 2017

Vanhemmaksi tulo ja tunteet – Uskalla tuntea mutta älä jää yksin

Vanhemmaksi tulo ja tunteet – Uskalla tuntea mutta älä jää yksin

Vanhemmaksi tulo on yksi elämän mullistavimmista tapahtumista. Sen lisäksi, että perheeseen tulee uusi jäsen, tapahtuu myös merkittäviä muutoksia vanhemmissa itsessään. Mies tulee isäksi ja nainen äidiksi. Vanhemmaksi tulon myötä aikuisen elämään tulee lukuisia uusia tehtäviä, sisältöjä ja tunteita ja ennen kaikkea kokonaisvaltainen vastuu pienen vastasyntyneen hyvinvoinnista ja kasvusta.

Ei ole siis ihme, että siirtymä vanhemmuuteen herättää paljon erilaisia tunteita. Monet vanhemmat kuvaavatkin odotus- ja vauva-aikaa tunteiden vuoristoradaksi. Vauvan odotukseen ja lapsen syntymään liittyy useimmiten paljon positiivisia tunteita: uudenlaista rakkautta, kiintymystä ja iloa. Näiden positiivisten tunteiden rinnalla kulkee kuitenkin myös huoli, pelko ja epävarmuus mm. raskauden etenemisestä, lapsen voinnista, omista vanhemmuuden taidoista ja siitä, miten vauva-arki lähtee rakentumaan. Myös pettymys, häpeä ja syyllisyys kuuluvat vauva-aikaan. Vauva-ajan vaativuus ja luopuminen menetetystä vapaudesta herättää usein pettymystä ja kiukkua. Liian korkealle asetetut vaatimukset vanhemmuudesta herättävät syyllisyyttä tai jopa häpeää. Osa vanhemmista kokee näitä tunteita voimakkaammin ja toiset taas lievemmin.


”Raskauden ja vauva-aikana tapahtuva emotionaalinen herkistyminen auttaa vanhempia ymmärtämään pienen vauvan tarpeita ja tunteita.”


Kaikki nämä erilaiset tunteet ja reaktiot ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, sillä ne auttavat vanhemmaksi kasvamisen prosessissa. Raskauden ja vauva-ajan myötä viriävät positiiviset ja negatiiviset tunnereaktiot auttavat jäsentämään vanhemmuuteen liittyviä keskeisiä tehtäviä esimerkiksi sitä, mikä vanhempana olemisessa on itselle helppoa ja luontevaa ja mikä hankalaa ja vierasta. Näillä erilaisilla tunteilla ja oloilla on myös tärkeä tehtävä lapsen kannalta. Raskauden ja vauva-aikana tapahtuva emotionaalinen herkistyminen auttaa vanhempia ymmärtämään pienen vauvan tarpeita ja tunteita. Vanhemman kyky lukea pienen vauvan aloitteita ja tarpeita kehittyy pikkuhiljaa tutustumisen myötä luoden pohjaa vanhemman ja lapsen suhteelle.

Vanhemmuuteen liittyvät voimakkaat tunteet saattavat yllättää ja hämmentää etenkin, jos odotukset vauva-ajasta ovat olleet kovin ruusunpunaiset tai, jos tuleva vanhempi ei aikaisemmin ole kokenut itseään erityisen tunteelliseksi ihmiseksi. Tärkeää onkin, että näiden olojen kanssa ei jää yksin. Erityisesti hankalista oloista; epävarmuudesta, pettymyksistä ja peloista on hyvä puhua ja näitä kokemuksia on hyvä jakaa muiden vanhempien kanssa. Useimmiten ystävien, läheisten tai vertaisvanhempien kanssa puhuminen on riittävää.  Keskustelemalla muiden vanhempien kanssa huomaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa kokea vanhemmuutta ja kaikissa meissä vanhemmuus herättää myös hankalia oloja.


”Vanhemman psyykkiset oireet eivät ole este hyvälle vanhemmuudelle, mutta ne tulisi hoitaa ja myös niistä on tärkeä puhua. ”


Raskaus- ja vauva-aika voi altistaa vanhempia myös masennukselle ja ahdistukselle. Silloin kun negatiiviset tunteet ja paha olo kestävät useita viikkoja, lamaannuttavat arjessa toimimista ja heikentävät merkittävästi elämän laatua, on tärkeää hakea vertaistuen lisäksi myös ammattiapua. Vanhemman psyykkiset oireet eivät ole este hyvälle vanhemmuudelle, mutta ne tulisi hoitaa ja myös niistä on tärkeä puhua.

Odotus ja vauva-aikana herääviä vaikeitakaan tunnereaktioita ja oloja ei siis pidä pelätä. Itse asiassa niillä on tärkeä funktio: Ne auttavat kehittymään vanhempina. Niiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Tukea ja apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä sekä läheisiltä ja ystäviltä että ammattiauttajilta.

Riikka Korja

Psykoterapeutti, Kehityspsykologian dosentti, Tutkija ja opettaja, Turun Yliopisto, Terapiatalo Sointu

Vanhemmuuden tunne-elämän muistilappu

  • Tunteiden vuoristorata on tavallinen osa vanhemmuutta
  • Myös pettymyksen, syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat osa vanhemmuutta
  • Puhu tunteistasi läheisillesi
  • Hae apua, jos paha olo kestää viikkoja ja läheisiltä saatu tuki ei tunnu riittävältä

Lue myös

10 asiaa, jotka olet tehnyt lapsesi kanssa koko ajan oikein

12 asiaa, jotka psykoterapeuttisi haluaa sinun tietävän

12 asiaa, jotka psykoterapeuttisi haluaa sinun tietävän

1. Elämänohjeiden antaminen ei ole psykoterapeutin tehtävä

Psykoterapeutti ei kehota sinua esimerkiksi päättämään avioliittoasi tai jättämään työtäsi, vaikka se saattaisikin olla oikea ratkaisu. Psykoterapian tarkoitus ei ole kertoa, miten sinun tulisi selvitä elämässäsi. Psykoterapeutti antaa sinulle toki keinoja selvitä masennuksesta tai pärjätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, mutta henkilökohtaisen elämäsi päätöksiin hän ei ota kantaa – ainakaan kertomalla mitä sinun pitäisi tehdä.

Psykoterapian tavoitteena on auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin, muuttamaan haittaavia ajattelu- ja toimintatapojasi ja suhdettasi ympäröivään todellisuuteen.

2. Psykoterapeutti on käynyt itsekin psykoterapiassa

Suomessa psykoterapeutin koulutukseen kuuluu käydä opiskeluaikana myös itse psykoterapiassa. On suuri etu, että psykoterapeutti itse kokee psykoterapiaprosessin asiakkaan näkökulmasta. Yleensä psykoterapeutit ovat käyneet ainakin kahden vuoden psykoterapian, kouluttajatason psykoterapeutit huomattavasti enemmän ja psykoanalyytikot tyypillisesti ainakin viisi vuotta. Lisäksi psykoterapeutti käyttää asianmukaista työnohjausta oman ammattitaitonsa ja työhyvinvointinsa ylläpitämiseen.

3. Psykoterapeutit eivät määrää lääkkeitä

Lääkemääräykset tekee aina psykiatri, lääkäri tai muu hoitava taho, jolla on siihen tarvittava ammattitaito ja lupa. Psykoterapeutti voi kuitenkin heidän ohjauksessaan auttaa asiakasta psykoterapiajakson aikana lääkityksen aloittamisen ja lopettamisen suhteen, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tällainen yhteistyö yksityisen psykoterapeutin ja lääkemääräyksistä vastaavan tahon kanssa on kuitenkin varsin vähäistä. Psykoterapeutteja työskentelee myös muun muassa perheneuvoloissa ja psykiatrisilla poliklinikoilla, jolloin yhteistyö on tiiviimpää.

4. Psykoterapiassa voi käydä ilman mielenterveyshäiriön diagnoosia

Kyllä, itsemaksavana asiakkaana psykoterapiassa voi käydä ilman diagnoosia. Moni käy psykoterapiassa lisätäkseen itsetuntemustaan, selvitäkseen elämänkriisistä, parisuhdeongelmien takia tai vaikkapa työstressin vuoksi. Lyhytkin psykoterapiajakso voi auttaa pääsemään elämässä eteenpäin.

Sen sijaan Kelan tuen saaminen edellyttää diagnoosia, 3 kuukauden psykiatrista hoitosuhdetta, psykiatrin B-lausuntoa ja Kelan myöntävää tukipäätöstä.

5. Psykoterapeutti ei puhu asiakkaistaan ystäviensä kanssa baarissa

Luottamuksellisuus on ykkösvaatimus psykoterapeutin ja asiakkaan välisessä suhteessa! Psykoterapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja hänen tulee säilyttää asiakkaidensa tiedot siten, että ne eivät päädy ulkopuolisille. Hän saattaa tosin keskustella haastavista asiakastapauksistaan nimettöminä ja yleisellä tasolla luotettavien kollegoidensa kanssa ja työnohjauksen yhteydessä. Tämän tarkoituksena on psykoterapeutin oman ammattitaidon ylläpitäminen ja mahdollisten vaikeiden tilanteiden parempi hoitaminen.

6. Sinä päätät, haluatko “tunnistaa” hänet psykoterapian ulkopuolella

Psykoterapeuttisi ei tule moikkaamaan sinua julkisella paikalla ja sanomaan ”kiva nähdä sinua ulkona ja näytätpä reippaalta”. Sinä olet se, joka tervehtii ensin häntä kaupassa tai ravintolassa, jos niin haluat. Jos asia askarruttaa sinua, voit ottaa sen puheeksi hänen kanssaan.

7. Pelkkä psykoterapiassa käynti ei riitä – sinun täytyy myös osallistua siihen

Psykoterapiassa käynti poikkeaa huomattavasti lääkärissä käynnistä, jossa ollaan vastaanottajan roolissa, antaen lääkärin tutkia ja kertoa hoito-ohjeet. Psykoterapia on jotain aivan muuta kuin tällaista passiivista odottamista, että psykoterapeutti kysyisi ne oikeat kysymykset, ja tuloksia alkaisi syntyä itsestään. Ne, jotka näin odottavat, tulevat todennäköisesti pettymään. Psykoterapiaprosessi on yhteistyötä psykoterapeutin kanssa, jossa te molemmat työskentelette sinun haluamiesi asioiden parissa.

8. Itselleen sopivan psykoterapeutin löytäminen on tärkeää

Tutkimukset osoittavat, että psykoterapian onnistumisen kannalta ehkä merkittävin seikka on yhteistyösuhteen eli terapeuttisen allianssin hyvä laatu psykoterapeutin kanssa. Toisin sanoen, teillä on hyvä synkata keskenänne. Terapeuttinen allianssi rakentuu kolmesta osatekijästä: tunnevuorovaikutuksen laatu ja empatia, yhteisymmärrys tavoitteista ja yhteisymmärrys tehtävistä.

Psykoterapia itsessään ei aina ole miellyttävää, joten on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi terapiakäynnin aikana. Hyvässä terapiasuhteessa asiakas tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

9. Saako psykoterapeuttia halata?

Me suomalaiset emme ole luonnostaan halailijoita, joten psykoterapeuttikin saattaa kokea sen kiusalliseksi. Joku voi myös miettiä, voiko psykoterapeutilta kysyä hänen henkilökohtaisesta elämästään. Molemmissa tapauksissa asia kannattaa ottaa hänen kanssaan puheeksi, jos kokee sen itselleen tärkeäksi. Sinulla on oikeus kysyä häneltä mitä haluat, mutta hänellä on myös oikeus päättää omasta puolestaan, mikä on sopivaa ja mikä ei.

10. Psykoterapeutilla ei ole kaikkia vastauksia

Jotkut saattavat olettaa, että psykoterapeutilla olisi jonkinlainen erityinen kyky nähdä asiakkaan sisimpään. Näin ei kuitenkaan ole. Psykoterapeutit kouluttautuvat ymmärtämään ihmisen käyttäytymistä, tunteiden ja ajattelun mekanismeja ja ylipäänsä ihmisenä olemista. Monella psykoterapeutilla on ehkä myös luontainen herkkyys ihmisyyden eri puolien havaitsemiseen. Kokemus ja ammattitaito antavat psykoterapeutille pohjan ymmärtää asiakkaansa tilannetta ja näin auttaa häntä ohjaamaan psykoterapiaprosessia tulokselliseen suuntaan.

11. Psykoterapeutin ammatti voi olla raskas

Psykoterapeutti saattaa kuunnella vaikeita asioita tunnista toiseen, päivästä päivään, ja silti hänen täytyy säästää voimiaan myös omalle perheelleen ja itselleen. Se on haastava yhtälö, mutta ihan mahdollista hallita. Psykoterapeutin velvollisuus on huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Tähän hän käyttää säännöllistä ja jatkuvaa työnohjausta, jossa voi purkaa työstä kertynyttä kuormaa.

12. Psykoterapeutin ammatti voi olla todella palkitsevaa

Psykoterapeutin ammattiin hakeutuvat ovat yleensä hyvin kiinnostuneita ihmisistä. Sinun psykoterapeuttisi on kiinnostunut sinusta ja hän haluaa sinun voivan paremmin. Psykoterapeutti todennäköisesti iloitsee jokaisesta ammatillisesta onnistumisestaan ja nähdessään asiakkaansa edistyvän kasvuprosessissaan.


Lähteenä toimiva englanninkielinen artikkeli 15 Things Therapists Actually Want You To Know on julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2015 BuzzFeed -verkkosivustolla. Alkuperäistä juttua varten oli haastateltu kolmea amerikkalaista pitkänlinjan psykoterapeuttia. Tätä juttua kommentoimassa on ollut Psykoterapian erikoispsykologi PsL, integratiivinen psykoterapeutti ja työterveyspsykologi Teemu Ollikainen.


Lue myös

Välttelyn syvin olemus

Välttelyn syvin olemus

Mikä neuvoksi, kun välttely ei lopulta olekaan tehokas keino ahdistuksen tai muun ikävän tunteen poistamiseksi?

Seeking mental health care in Finland

Seeking mental health care in Finland

Seeking mental health care can seem very difficult and hard to understand. The following is my guide to finding mental health care in Finland for adults.