Käyn kohtuullisen usein puhumassa nuorille ja nuorille aikuisille seksuaalisuudesta ja hyvinvoinnista. Olen usein aloittaessani kysynyt, mitä teemoja he ajattelevat meidän käsittelevän, kun otsikko on ja valkokankaalla näkyy vain sana ”seksuaalisuus”? Vastaukset pääsääntöisesti kertovat aika surullista tilaa meidän seksuaalisen hyvinvoinnin eetoksesta. ”Varmaan jotain taudeista?”, ”ehkä jotain ehkäisystä?”, ”oisko seksuaalisesta väkivallasta?”.
Jos aiheen otsikko olisi ollut ”onnellinen elämä”, olisivatko he silloin arvelleet teemojen liittyvän kansanmurhiin, syöpään ja ihmiskauppaan? Jollakin tapaa hyvinvointi on käsitetty seksuaalisuuden teemassa yhdeltä kantilta katsottuna pahoinvoinnin vähentämisenä sen sijaan että olisi keskitytty siihen, mikä on hyvinvointia ja kuinka sitä edistetään.
Seksuaalisuus on osa meidän kokonaispersoonallisuutta ja identiteettiämme. Se on koko elämän kestävä muutosprosessi, joka läpileikkaa meidän kaikkea olemassa oloamme kaiken aikaa. Seksuaalisuus näyttäytyy meillä fyysisenä, kehollisena kokemuksena, tuntemuksena ja kehon kautta erilaisia merkityksellisyyksiä saavana. Kehomme on yhteydessä mieleemme ja niinpä meillä on myös seksuaalisuudelle psyykkinen, uniikki mielen sisäinen tietoon, kokemukseen ja uskomuksiin nojaava maailma.
Jollakin tapaa hyvinvointi on käsitetty seksuaalisuuden teemassa yhdeltä kantilta katsottuna pahoinvoinnin vähentämisenä sen sijaan että olisi keskitytty siihen, mikä on hyvinvointia ja kuinka sitä edistetään.
Kukaan ei ole saari, joten seksuaalisuus on luonteeltaan sosiaalista. Siinä on paljon sovittuja käytänteitä ja ylläpidettyjä tarinoita, joita olemme oppineet toisiltamme ja joita myös pidämme helposti pysyvinä totuuksina. Seksuaalisuus yhteisöllisenä kokemuksena myös rakentuu kulttuurimme mukana ja siinä me kaikki olemme osallisia. Seksuaalisuus on lisäksi henkistä, ehkä joillekin hengellistäkin. Kytkemme siihen arvoja, moraaliamme sekä eri lailla normeja. Meillä on kyky liittää olemassa oloomme merkityksellisyyksiä ja toisaalta astua joskus tiedon ohi aistimaan olemassa oloamme, tuntemaan intiimiyttä ja läsnäoloa, liittymistä toisiin ihmisiin ja kenties jopa universumiin.
Olemme ainutlaatuisia
Ja jos jotain lähtökohdallisesti olemme, niin ainutlaatuisia, omanlaisiamme. Noiden kaikkien seksuaalisuuden ulottuvuuksien jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta. Ainutlaatuisuus sisältää sanana uskomuksen siitä, että maailmassa on tänä syksynä 2016 liki seitsemän ja puoli miljardia joskus hieno säkeisesti ja toisinaan kouriintuntuvasti erilaista seksuaalista identiteettiä ja kokemusmaailmaa. On mielenkiintoista, kuinka tämän jälkeenkin meille tarjoillaan kovin usein valmiita ratkaisuja seksuaaliseen hyvinvointiin ja toisaalta surullista, kuinka me sen otamme vastaan ja joskus jopa siitä maksamme. Ajattelen, että tämän sijaan tarvitsisimme enemmän mahdollisuuksia kysyä, kertoa ja löytää itse vastauksia seksuaalisuuteemme liittyviin kysymyksiin kuten kuka ja millainen olen, millainen tahtoisin olla enemmän, mistä kaikesta pidän ja mistä taasen en, millä lailla haluan minuun oltavan suhteissa ja toisaalta millä lailla minä itse kannan vastuuta omasta ja toisten seksuaalisesta hyvinvoinnista.
…kavennamme mahdollisuuksiamme olla ihmisiä ja omanlaisiamme kytkemällä sen tietäen tai tiedostamattamme jonkinlaiseen stereotypiaan sukupuolesta, joka loppu pelissä ei palvele meitä juuri millään tavalla
Mielenkiintoista on myös se, että samanaikaisesti, kun meillä on enemmän kuin koskaan tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta, miehistä, naisista ja kaikista muista tavoista kokea ja määritellä itseään, emme tunnu tätä tietoa ottavamme kuitenkaan tosissamme. Edelleen jollakin tapaa kavennamme mahdollisuuksiamme olla ihmisiä ja omanlaisiamme kytkemällä sen tietäen tai tiedostamattamme jonkinlaiseen stereotypiaan sukupuolesta, joka loppu pelissä ei palvele meitä juuri millään tavalla. Tätä ylläpitävät myös monet hyvinvoinnin ammattilaiset. Ainutlaatuisuus tuntuu käsitteenä hukkuvan tai ainakin kärsivän inflaatiota, kun yksilöiden sukupuoli tulee tiedettäväksi.
Suorituksesta olemisen taitoon
Ehkä aikaa kuvaavaa on, että rakennamme seksuaalisuudestakin suoritteen, jonkin sellaisen jonka kohdalla voimme aina vähän sparrata ja päästä sillä keinoin parempiin tuloksiin. Kun seksuaalisuuden mittayksiköiksi tulee määrät, kestot, jaksaminen puhumattakaan perinteisistä kiloista ja senteistä, olemme vahvasti siirtymässä maailmaan, jossa laadulla ja kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla ei ole merkitystä. Tutkijat ja niitä seuraavat ihmiset tilastoidensa kanssa ovat huolissaan suomalaisten laskevasta yhdyntämäärästä, sen sijaan että haettaisiin vastausta kysymykseen mitä ovat seksuaalisuuden hyvinvoinnin mittarit. Nousisiko tällöin tärkeimmiksi mitattavaksi asioiksi nautinto, omaehtoisuus, liittymisen tunne, turvallisuus, kauneuden kokemus ja aistillisuus vai kenties vielä joku muu?
Rakennamme seksuaalisuudestakin suoritteen, jonkin sellaisen jonka kohdalla voimme aina vähän sparrata ja päästä sillä keinoin parempiin tuloksiin
Seksuaalinen hyvinvointi on kytköksissä hyvin vahvasti mielen hyvinvointiin. Tähän vaikuttaa paljon se, kuinka hyvin olemme totta itsellemme ja toisaalta onko lähellämme ihmisiä, joille voimme olla totta – siis juuri sellainen kuin on, omanlainen. Ja toisaalta – kuinka hyvin meillä on ollut mahdollisuus saada tietoa itsestä ja siitä, millainen olemme. Tämä on teema, joka useammin tulisi nousta esiin terapioissamme. Kuitenkin, kaiken jälkeenkin, seksuaalisuudessa elää mahdollisuus hyvään, kauneuteen ja se on vahvasti kytköksissä elämämme voimavaroihin.
Kirjoittaja on Helsingissä asuva työnohjaaja ja seksuaalipedagogi. Hän on toiminut kohta kymmenen vuotta yksityisenä elinkeinonharjoittajana työn toisen puolen koostuen tällä hetkellä erilaisten hyvinvointialojen työnohjauksesta ja lopun leipää hän saa kouluttamalla seksuaalisuus ja sukupuolisuus teemoista sekä ohjaten moninaisesti voimavarakeskeisiä vertaisryhmiä. Arki kuluu erilaisten vapaaehtoistöiden merkeissä ja ystävien seurassa. (Kuva: Martu Väisänen)