Terapian alkutaipaleelta

Terapian alkutaipaleelta

mennessä | kesä 8, 2016

Edellisessä blogissani kerroin terapiaan hakeutumisesta ja hyvän terapeutin löytämisestä. Jatkan nyt aluksi tarinani kertomista takautuvasti, koska aloitin terapian jo helmikuussa. Tähän päivään mennessä, terapiassani on mielestäni vasta raapaistu pintaa. Mutta pinta kuluu pikkuhiljaa ja lopulta paljastuu se ydin, josta käsin eheytyminen on mahdollista. Siihen tarvitsen uskallusta ja riittävän lujan luottamussuhteen terapeuttiini. Luottamuksen lujittuminen ottaa oman aikansa, mutta on jo hyvällä tolalla.

Terapian alkutaipaleelta

Ensimmäiselle varsinaiselle terapiakäynnille menin jäykkänä ja asiallisena. Tietoisesti en odottanut enkä toivonut mitään. Jossain tiedostamattoman, torjutun tasolla, odotin valtavasti kaikkea hyvää ja kivaa tapahtuvaksi, kuten lapsi odottaa. Mutta kokemukseni mukaan, joutuu se lapsi liian usein pettymään. Parempi on siis vetää suojaava haarniska päälle ja olla turhaa intoilematta.

Hieman kyynisenä ja ylimielisenä ajattelin myös, että hohhoijaa, nyt sitä aletaan taas jauhaa niistä samoista asioista uudelleen. Johan minä olen käynyt kaiken läpi? (Nuorempana, 20 vuotta sitten!, kävin läpi pitkän analyyttisen psykoterapian. Muistan, että terapiakerroilla vain puhuttiin ja puhuttiin, pääasiassa lapsuudestani.)

Ahdistus – mene pois!

Millaisia keinoja sinulla on ahdistuksen lievittämiseen, terapeuttini kysyi ensimmäisessä tapaamisessa. Siis mitä? Vau! Emme siis aloittaneetkaan siitä, että kertoisin juurta jaksain kaikista kokemista ikävistä asioista, joiden uskon olevan ahdistukseni ja masennukseni taustalla. Lähdettiinkin liikkeelle niin sanotusti positiivisen kautta, tutkaillen tämänhetkisiä selviytymiskeinojani ja voimavarojani. Pystyin nimeämään ainakin yhden käyttämäni ahdistusta helpottavan keinon: hengittäminen.

Siis mitä? Vau! Emme siis aloittaneetkaan siitä, että kertoisin juurta jaksain kaikista kokemista ikävistä asioista, joiden uskon olevan ahdistukseni ja masennukseni taustalla.

Ahdistuksen vallassa pää on täynnä kaikenlaisia sekavia ja häiritseviä ajatuksia. Mieli väpättää ja sisäinen puhe jäkättää erilaisia kauhuskenaarioita. Fyysisesti tuntuu kuin kurkku salpautuisi ja rintakehä puristuisi kasaan. Suussa maistuu rauta. Itkettää. Ei tunnu hyvältä olla paikoillaan, mutta ei kykene myöskään toimimaan.

Jos ahdistuskohtaus ei ole ehtinyt liian pitkälle, kokeilen tällaista:

  1. Keskityn syvään hengittämiseen. Vedän rauhassa ilmaa sisään ja vapautan sen pitkällä uloshengityksellä.
  2. Muutaman syvähengityksen jälkeen siirryn mielikuvissani johonkin rauhoittavaan maisemaan. Minulla se on yleensä joko upea merenranta tai hämyinen metsä.
  3. Jatkan syvään hengittämistä ja oleskelen mielenmaisemassani.

Aikaa tähän kuluu ehkä viisi minuuttia. Ja uskokaa pois, joskus tämä jopa toimii…

En ole käynyt Mindfulness-kursseja, mutta edellä mainittu oma mielenrauhoittamiskonstini on juuri sitä tietoisen läsnäolon harjoittamista, josta Mindfulnessissa käsittääkseni on kyse. Mindfulness on nyt in ja kaiketi siitä on apua, koska se on niin suosittua?

Suorituspaineita

Toisella tapaamiskerralla jatkoimme pohdiskelua ahdistusta lievittävistä asioista, joita minun kannattaisi ehkä kokeilla. Liikunnan kohdalla tunsin piston sydämessäni. En ole koskaan ollut mikään innokas liikuntaharrastaja. Tiedän varsin hyvin, että liikunnan säännöllinen harrastaminen lievittää tutkitusti ahdistusta ja masennusta. Tuo säännöllisyys vaan tuntuu minusta lähinnä vapaudenriistolta ja johtaa kohdallani helposti suorittamiseen, joka johtaa puolestaan ahdistukseen… Inhoan kuntosaliohjelmia ja ohjattuja ryhmäliikuntatunteja. Mieluummin liikun omaehtoisesti verkkaiseen tahtiin kävellen, pyöräillen tai uiden.

Liikunnan hyödyt terveydelle ovat aika kiistattomat. Vanhetessa paine liikunnan lisäämiseen kasvaa. Miten pystyisin säilyttämään liikkumisessa rentouden ja pakottomuuden ja silti harrastaa sitä riittävästi? Onko se edes mahdollista?

Terapeuttini antoi myös listan vinkkejä tietoisen läsnäolon harjoittamiseen. Se lista on ollut laukussani siitä lähtien. En ole vilkaissut sitä kertaakaan. Olen kuitenkin hyvin tietoinen siitä listasta. Se huutelee laukun pohjalta aika ajoin: kyllä sinun täytyy nyt ottaa minut esiin ja alkaa kokeilla tarjoamiani vinkkejä! No ei täydy, koska pelkään, että alan suorittaa sitä saamarin listaa! Vaikutus on silloin täysin päinvastainen kuin olisi tarkoitus eli rauhoittumisen sijaan ahdistun.

Olen tehnyt tietoisesti töitä sen eteen, että vain nauttisin asioiden tekemisestä, ilman suorituspaineita.

Olen tehnyt tietoisesti töitä sen eteen, että vain nauttisin asioiden tekemisestä, ilman suorituspaineita. Suorittaminen tuntuu kuitenkin edelleen olevan minulle jonkinlainen selviytymiskeino. En ole todellakaan ollut aina suorittaja ja olen alkanut pohtia, onko suorittaminen minun itseni luoma ”rangaistus” menneisyyteni laiskuudesta ja saamattomuudesta, joista itseäni syytän?

Mitä jos suoritan tätä terapiaakin?

Mielen voimaa ja voimattomuutta

On se jännää, miten itselleen pystyy aina vain luomaan erilaisia pelkoja, esteitä ja kummallisia käytösmalleja. Ikään kuin niitä ei olisi jo riittävästi perintönä lapsuudesta tai traumaattisista kokemuksista? Ehei, sitä pitää kehitellä vielä itse lisää kaikenlaista hankalaa. Siinä oma mieli on taitava: ajatusten voimalla saa luotua vaikka minkälaisia mielensolmuja.

Yhtä lailla mielensä avulla pystyy varmasti luomaan myös tasapainoa ja hyvää oloa. Miksi sitten en pyri siihen kaikin mahdollisin tavoin? Miksi en kokeilisi, vaikka vain yhtä asiaa siitä vinkkilistasta ja katsoisi, mitä tapahtuu?

Ehkä jonain päivänä teen niin.

-Sari

Sari Kumpula
Latest posts by Sari Kumpula (see all)

http://mindfulness-sivut.fi/mita-on-mindfulness/

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mindfulness-harjoituksia-ilmaiseksi-verkossa-mielenterveysseuralta

 

Löydä sopiva psykoterapeutti
Matka alkakoon

Matka alkakoon

mennessä | touko 24, 2016

Hyvä lukija, tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni täällä Minduu-palvelussa. Haluan auttaa sinua jakamalla oman kokemukseni terapiasta ja elämisestä mielenterveysongelmien kanssa. Toivottavasti voin tarjota sinulle aitoa, rehellistä ja kiinnostavaa tekstiä matkastani kohti tasapainoa. Otan mielelläni vastaan palautetta, kysymyksiä ja kommentteja.

Matka alkakoon!

Yhtenä itkuraivoisena päivänä syntyi päätös: ”Ei helvetti, en jaksa tätä enää, jotain tarttee tehdä!” Siltä istumalta menin nettiin ja varasin ajan psyk… Hetkinen, odotas, ei se nyt ihan noin mennyt.

Tarvittiin vielä monia itkuja, ahdistuskohtauksia, lamaantumisia ja raivoja. Tarvittiin monta pohjakosketusta ja pari niistä, syksyllä 2015, oli niin syviä, että pelkäsin tosissani laivani uppoavan.

Rakkain kanssamatkustajani oli myös lopen kyllästynyt ja väsynyt arvaamattomiin mielialanvaihteluihini. Näin miten hän alkoi haaleta horisonttiin ihan omalla paatillaan ja se sysäsi minut lopulta hakemaan apua.

Aikaa, aikaa, ja rahaa

Kun tekee päätöksen hakeutua terapiaan, alkaa pitkä ja kärsivällisyyttä koetteleva matka kohti päämäärää. Sinne ei pääse hetkessä, ellei sitten satu olemaan varaa maksaa heti yksittäisistä terapiaistunnoista. Aika moni meistä käyttää julkisen puolen mielenterveyspalveluita ja jos hyvin käy, saa Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa. Tämä edellyttää psykiatrisen diagnoosin saamisen jälkeen vähintään 3 kuukautta jatkunutta hoitosuhdetta. Vasta sen jälkeen arvioidaan psykoterapian tarve perustuen B-lääkärinlausuntoon. Kelan päätöksen saaminen kestää vähintään kuukauden. Hyvä asia on se, että vuoden 2016 alusta korvauksen määrä per käynti on noussut. Eli itse maksettavaa osuutta jää vähemmän.

Ennen kuntoutushakemuksen ja B-lausunnon lähettämistä Kelaan, on oltava selvillä tiedot terapeutista, jolla on oikeus antaa Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa. Sopivan terapeutin löytämiseen menee myös aikaa. Huonolla tuurilla saatat joutua tapaamaan useita terapeutteja ennen kuin jonkun kanssa synkkaa. Ja parempi, että synkkaa, sillä suhde terapeutin kanssa tulee todennäköisesti olemaan pitkä. Ainoa tapa varmistaa suhteen toimivuus, on käydä vähintään yhdellä tutustumiskäynnillä, joka maksaa useimmiten saman verran kuin normaali terapiakäynti. Sopivaa terapeuttia voi etsiä Minduu-palvelun kautta.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, edellyttää terapian aloittaminen kohtuullista mielenterveyttä. Ihan pahimmassa ristiaallokossa terapiaa ei yleensä aloiteta. Pitkäaikainen terapia on henkisesti vaativa prosessi. Useissa tapauksissa pahimmat aallokot tasataan ennen terapian aloitusta lääkehoidolla, jotta voimavarat riittävät. Sopivan lääkityksen löytyminen voi myös ottaa oman aikansa.

Hankala alku

Minun matkani alkoi 9.10.2015. Silloin tapasin ensimmäisen kerran psykiatrian erikoislääkärin yksityisessä lääkärikeskuksessa. Kolmannella tapaamiskerralla 14.1.2016 teimme lääkärin kanssa B-lausunnon Kelan kuntoutuspsykoterapiahakemukseen. Yksityisen lääkärikeskuksen palveluista maksoin reilut 600 euroa. Se on iso raha minunlaiselleni pienituloiselle ihmiselle. Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa, voisi joku tähän todeta, mutta mikäli mielin terapiaan, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Yritin nimittäin päästä terapiaan jo aikaisemmin julkisen puolen mielenterveyspalvelujen kautta, mutta se osoittautui aika lailla mahdottomaksi tieksi.

Kolmesta (turhasta) terveyskeskuskäynnistä mieleeni on jäänyt erityisesti tapaaminen erään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jotenkin se puolituntinen tapaaminen kääntyi lopulta siihen, että tämä lempeä nuori sairaanhoitaja kiitteli minua kostein silmin tuesta ja ”voimauttavista oivalluksista”. Okei, ajattelin, mutta minunhan tässä piti olla saamapuolella?

Toinen terveyskeskuksen ammattilainen antoi minulle lähinnä vain väsyneitä neuvoja tuoksukynttilöiden ja värien voimasta.

Kolmas totesi sitten suoraan, että olin liian terve. Toisaalta ihan kiva kuulla, mutta ei se vähentänyt yhtään sitä jatkuvaa ahdistavaa kuumaa puuroa rintakehässäni eikä tihentyviä hallitsemattomia mielialanvaihteluitani.

Ymmärrän toki mitä tämä kolmas tarkoitti: Pääkaupunkiseudun julkisen puolen mielenterveyspalvelut ovat aika tukossa, koska avun tarvitsijoita on niin paljon. Kaikille ei yksinkertaisesti riitä apua julkisen puolen palveluista. Etusijalla ovat vaikeimmassa tilanteessa olevat mielenterveysasiakkaat. Minä päädyin siis liian terveenä tapauksena hakemaan apua yksityiseltä puolelta.

Sen oikean kohtaaminen

Tapasin nykyisen terapeuttini ensimmäisen kerran 29.12.2015. Tunsin heti, että tähän ihmiseen voisin luottaa ja (ehkä) uskaltaisin kohdata pahimmat demonini hänen tuellaan. Virallistimme terapiasuhteemme ja sovimme, että alkaen 8.2.2016 tapaamme aina maanantaisin.

Onnekseni sain myös Kelalta myönteisen kuntoutustukipäätöksen. Kuntoutustuen määrä on 57,60 euroa per kerta. Minulle jää maksettavaksi 25,40 euroa per kerta.

Sari Kumpula
Latest posts by Sari Kumpula (see all)

LUE MYÖS:

Psykoterapian ABC: Sopivan psykoterapeutin ja psykoterapian valitseminen