Välttelyn syvin olemus

mennessä Minduu | kesä 18, 2018

Ahdistaa, mutta en pysähdy miettimään miksi. Epämukava tunne painaa rintaa ja on vaikea rauhoittua, mutta se saa minut tekemään asioita entistä enemmän. Täytän kalenteria, shoppailen, tapaan ystäviä, juon, nukun ja puuhastelen taukoamatta. Pian ikävä tuntemus on hälvennyt. Tunnen helpotusta, mutta samaan aikaan pelkään, että tunne palaa vielä. Elämä tuntuu kilpajuoksulta tuon tunteen kanssa ja yritän voittaa sen suuntaamalla ajatukseni vimmatusti muihin asioihin.

Välttely mielen tasapainon säilyttäjänä

Välttely on yksi ihmismielen luonnollisimmista keinoista mielen tasapainon säilyttämisessä. Se tuntuu melkein automaatilta, joka kytkeytyy päälle, kun jokin epämieluisa asia tai tunne nousee mieleen. Etenkin vaikeiden tunteiden, kuten vihan, surun tai pelon sivuuttaminen voi tapahtua melkein luonnostaan tai ainakin niitä kohti meneminen voi tuntua vaikealta.

Välttely on kuitenkin ristiriitainen keino. Samaan aikaan kun se tuntuu helpottavan oloa, ja jonkun aikaa ehkä tekeekin niin, ei se kuitenkaan poista ikävän tunteen alkuperää ja voi johtaa lopulta jopa tunteen voimistumiseen.

Välttelyn lajit

Välttely voidaan jakaa käytännölliseen välttelyyn ja kokemukselliseen välttelyyn. Käytännön välttelyä tapahtuu, kun jätämme lähtemättä sosiaaliseen tilanteeseen, koska se ahdistaa meitä tai jätämme lukematta tenttiin, koska pelkäämme epäonnistuvamme. Kokemuksellista välttämistä tapahtuu, kun pyrimme olemaan ajattelematta jotain epämieluisaa ja ahdistusta herättävää asiaa. Myös ruminointi eli asian jatkuva ja liiallinen mielessä pyörittely, voivottelu, murehtiminen, luetaan kokemukselliseksi välttämiseksi. Sen sijaan, että toimisimme aktiivisesti jonkin asian ratkaisemiseksi ja ”menisimme sitä kohti”, välttelemme sitä murehtimalla.

Välttely ja mielenterveys

Välttelyn rooli voi näyttäytyä mielenterveysongelmissa monella tavoin. Masennusoireiden taustalla voi olla vaikeutta tunnistaa ja ilmaista vihantunteita ja ahdistuksen taustalta voi löytyä vaikkapa tiedostamatonta surua ja pelkoa. Tutkimusten mukaan masennuspotilailla esiintyy kokemuksellista välttelyä tai ajatusten tukahduttamispyrkimystä muita enemmän ja on pohdittu, että välttäminen voi lisätä negatiivisten ajatusten lisäksi myös negatiivista mielialaa. Luonnollinen suru voisi siten muuttua masennukseksi juuri välttelyn seurauksena.

Keinoja välttelyn selättämiseen

Mikä siis neuvoksi, kun välttely ei lopulta olekaan tehokas keino ahdistuksen tai muun ikävän tunteen poistamiseksi? Psykologisissa tutkimuksissa on todettu, että asian kohtaaminen, tunteiden läpikäyminen ja mielentasapainoa järkyttäneelle asialle asteittainen altistaminen ovat lopulta tehokkaampia keinoja ahdistuksesta, peloista ja surusta vapautumiseen. Ensimmäiset askeleet kohti vaikeaa asiaa voivat olla vaikkapa siitä puhumista tai hakeutumista paikkaan, joka muistuttaa vaikeasta tilanteesta. Myös psykoterapiaan hakeutuminen voi olla ensimmäisiä askelia kohti pyrkimystä voittaa välttely.

Välttely ja psykoterapia

Psykoterapiassa pyritään pikku hiljaa lähestymään hankalia, kenties tukahdutettuja, tunteita ja kokemuksia, ja kohtaamaan niitä turvallisessa ympäristössä ja turvallisessa terapiasuhteessa. Psykoterapeuttisen työskentelyn myötä itseymmärrys lisääntyy ja ikävätkin kokemukset integroituvat osaksi omaa kokemusmaailmaa. Samalla niiden ahdistavuus ja negatiivinen vaikutus elämään vähenee.

Eri terapiamuodoissa on eroja sen suhteen miten asioita käsitteellistetään ja miten työskentely etenee. Kognitiivisissa terapioissa voi olla erilaisia tekniikoita ja kotitehtäviä, joiden avulla pyritään tutkimaan potilaan kielellisiä väitteitä itsestään, toisista ja maailmasta. Näiden väitteiden, kuten vaikkapa sanojen ”olen huono”, takaa voi löytyä tunteita ja kokemuksia, joita on ollut vaikea kohdata. Psykodynaamisen psykoterapian myötä tiedostamattomia kokemiseen ja toimintaan vaikuttavia tekijöitä voi nousta esiin. Tämä on mahdollista, kun työtä tunteiden kohtaamiseksi tehdään yhdessä toisen kanssa tiiviissä terapiasuhteessa. Integratiivisen psykoterapian tavoitteeksi voidaan nähdä lisääntyvä kyky tunnistaa, nimetä, ilmaista ja säädellä tunteita. Terapian myötä itsessä esiin nousevien tunteiden sietäminen helpottuu. Voisi siis ajatella, että terapiasuuntauksesta riippumatta kyse on jollain tavalla piilossa olevien, tukahdutettujen ja välteltyjenkin tunteiden, kokemusten ja ajatusten kohtaamisessa. Ajan myötä asiakas on valmiimpi kohtaamaan myös epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita. Omat heikkoudet ja vaikeat kokemukset eivät tunnu enää niin uhkaavilta.

Välttelyn voittaminen kotikonstein

Välttelyn ehkäisyä voi harjoitella myös itse. Mindfulness-tekniikoissa pyritään oppimaan olemaan läsnä nykyhetkessä ja hyväksymään mielessä liikkuvia ajatuksia. Niihin ei takerruta, vaan niiden annetaan liikkua vapaasti. Läsnäoloharjoitukset voivat auttaa kokemaan, mitä tapahtuu, kun ei kamppaile päästäkseen eroon epämiellyttävistä ajatuksista ja tunteista vaan hyväksyy ne. Kun ahdistus tai muu epämieluisa tunne nousee pintaan, voi myös istua alas, yrittää saada ikävän tunteen alkuperästä kiinni ja vaikkapa kirjoittaa siitä. Tai kun jokin asia tai tapahtuma ahdistaa tai pelottaa, voi ottaa pieniä, konkreettisia, askelia sitä kohti, kuten vaikkapa lähteä juhliin, vaikka ensimmäinen ajatus olisi jäädä niistä pois. Usein psykologinen muutos tapahtuukin sekä ajatusten että käytännön tasolla. Mitä enemmän uskaltaa edetä kohti vaikeita asioita ja tunteita välttelyn sijaan, sitä enemmän niistä vapautuu. Hankalalta tuntuva tie, on lopulta ainoa väylä kohti myönteistä muutosta.

Ehkäpä tämän artikkelin lukeminen oli sinulle ensimmäinen askel?

Lähteet:
Barton, S. B. (2000). New Possibilities in Cognitive Therapy for Depression? Behavioural and Cognitive Psychotherapy, 28, 1-4. Cambridge University Press.
Greenberg, L. S. & Paivio, S. C. (1997). Working with Emotions in Psychoterapy. The Guilford press. New York. London.
Leventhal, A. M. (2008). Sadness, Depression, and avoidance Behavior. Behavior Modification, 4, 1-21.
Purdon, C. (1999). Thought Suppression and Psychopathology. Behavioral Research and Therapy, 37, 1029-1054.

Sanna Lehikoinen

Psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti ja työterveyspsykologi, Terapiatalo Sointu

Blogin tarjoaa Minduu.fi

Suomen paras psykoterapeuttihaku ja infoportaali.

Tutustu palveluun

Suunnanmuutos – Tarina Minduun takaa

mennessä Minduu | kesä 3, 2016

”Ennen halvaantumistaan Henri Valvanne oli vielä hieman epävarma nuori opiskelija, joka etsi itseään ja elämänsä suuntaa. Lähellä kuolemaa käyminen muutti kaiken ja antoi Henrille elämäntehtävän.”

KANSSAKULKIJA HENRI VALVANNE (Julkaistu Tunne & Mieli lehden numerossa 3/2016)

Teksti: Sari Sakala, Tunne & Mieli
Kuvat: Eeva Anundi

Suunnanmuutos

Oli kesä 2009. Henri oli festarireissulla Budapestissa, kun hänelle iski vatsatauti ja kova kuume. Samaan aikaan maailmalla seurattiin huolestuneena sikainfluenssan leviämistä.

Helsingissäkin varauduttiin pandemian tuloon: Laakson sairaalassa oli avattu influenssa-asema H1N1-potilaiden hoitamiseen. Jopa kolmanneksen kaupungin väestöstä pelättiin sairastuvan tautiin, jonka oireet olivat yhteneväiset Henrin oireiden kanssa.

Henri lensi Unkarista kotiin ja hakeutui Laaksoon. Sikainfluenssatartuntaa ei todettu, joten hänet lähetettiin kotiin toipumaan. Olo alkoi jo kohentua, kun kuume nousi äkillisesti uudestaan, tällä kertaa sydänoireiden kera. Henrin tyttöystävä soitti ambulanssin. Kun ensihoitajat saapuivat, olivat he pukeutuneet avaruusasuja muistuttaviin suojapukuihin – sikainfluenssaepäily otettiin edelleen vakavasti.

Henrillä todettiin kuitenkin kovan kuumeen aiheuttama lievä sydäntulehdus. Häntä pidettiin sairaalassa tarkkailussa, ja muutaman päivän aikana olo alkoi taas helpottua. Kunnes tuli romahdus.

Kaveripiiri katosi

Lapsena Henri oli ollut aika rauhallinen ja koulunkäynti oli hänelle helppoa. Kaverit koulussa ja jääkiekkojoukkueessa olivat tärkeitä. Lukioaikana harrastus kuitenkin loppui, ja ystäväporukka hajaantui kuka minnekin. Uudessa koulussa hän ei oikein päässyt ryhmään sisälle, eikä opiskelu jaksanut motivoida.

– Lukiossa oli ensimmäistä kertaa haasteellisemmat ajat. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus nousivat pinnalle, hän kertoo.

Lukion jälkeen hän halusi lukemaan kauppatieteitä, koska siitä saisi itselleen hyvän koulutuksen. Helsingin kauppakorkeakouluun päästäkseen olisi pitänyt työskennellä huomattavasti enemmän, kuin Henrillä oli sillä hetkellä voimavaroja.

– Olin siihen aikaan aika hukassa itseni kanssa. En ollut panostanut kouluun tarpeeksi.

Tallinnan yliopistoon pääsi opiskelemaan melko vaivatta, mutta opiskelun alkaessa vanha kuvio toistui: sieltäkään ei löytynyt omalta tuntuvaa porukkaa. Tavallaan kaikki oli hyvin, mutta ympäriltä puuttui välittävä yhteisö ja elämältä suunta.

Valoa kaivon pohjalle

Sinä aamuna, kun Henrin oli määrä päästä sairaalasta kotiin, hän ei voinut liikkua. Tasapaino ja alaraajojen hallinta olivat poissa.

– Näin kaiken kahtena, enkä voinut liikkua tai puhua. Pystyin vaan makaamaan sängyssä ja miettimään, mitä minulle tapahtuu. Kuulin, mitä ympärilläni puhuttiin, mutta ainoa, mikä toimi, oli ajatukseni.

Myös lääkärit olivat hämillään Henrin tilanteesta. He olivat yksimielisiä vain siitä, että aivoissa oli tapahtunut ”jotain”. Neurologit puivat Henrin aivojen arvoitusta päivittäin aamukokouksessaan. Tutkimuksia jatkettiin.

Huonoimpina hetkinä näin unia, joissa olin kaivon pohjalla, mutta näin valoa. Tein päätöksen, että menen sitä valoa kohti.

Samaan aikaan Henrin tila meni huonommaksi. Näkökyky huononi ja hävisi lopulta kokonaan. Edelleen hän pystyi ajattelemaan ja osin kuulemaan, mitä muut ympärillä puhuivat. Häntä hoidettiin teho-osastolla, ja lopulta hän joutui hengityskoneeseen. Ajantaju katosi, mutta tietoisuus säilyi.

– Minulla oli kovat kivut ja välillä näin hallusinaatioita. Silti en itse tajunnut hengenlähdön olleen niin lähellä. En kokenut tilannetta epätoivoisena. Huonoimpina hetkinä näin unia, joissa olin kaivon pohjalla, mutta näin valoa. Tein päätöksen, että menen sitä valoa kohti.

Ei paluuta entiseen

Henrin läheisille tilanne tuntui pahimmalta. Heidän ei kuitenkaan annettu olla Henrin vierellä kuin lyhyitä aikoja.
– Reagoin tunteikkaaseen tapaamiseen niin voimakkaasti, että kaikki laitteet, joissa olin kiinni, alkoivat hälyttää.

Sairastumisen syyksi todettiin lopulta harvinainen aivojen autoimmuunireaktio, joka johtui bakteerista. Hoitokeinoa siihen ei varsinaisesti ole.
– Sain paljon lääkitystä, mutta ainoa, mikä auttoi, oli aika. Elimistö lähti korjaamaan itse itseään ja vähitellen pääsin sängystä istumaan.

Tilanteen vakavuus avautui Henrille pikku hiljaa, mutta itsesääliin vajoamisen sijaan hän tunsi vahvistuneensa henkisesti.

– Kun pääsin kelaamaan asioita, niin olikin äärimmäisen positiivinen fiilis. Se auttoi paranemistani. Olin käynyt tosi lähellä kuolemaa, ja sairastuminen pysäytti koko elämäni. Sen jälkeen oli vaikea enää palata entiseen ”hällä väliä” -asenteeseen.

Draivia opiskeluun

Alle vuoden kuluttua sairastumisesta Henri palasi kauppatieteen opintojensa pariin. Hän suoritti loput kandidaatin tutkinnosta etäopiskeluna eri yliopistoihin.

– Olen aika ylpeä, että pystyin siihen, vaikka aivoni eivät olleet vielä täydessä toimintakunnossa. Minulla oli kuitenkin uusi draivi päällä, ja sain jopa arvosanat nousuun.

Fyysinen kuntoutuminen kesti noin puolitoista vuotta. Silmät, joiden toimintakyky oli alkanut ensimmäisenä heikentyä, paranivat viimeisenä. Henri pääsi pankkiin töihin ja pyrki maisterinopintoihin Ruotsiin, Jönköpingin kauppakorkeakouluun.

Hän sai hakemansa opiskelupaikan, mutta nuoruudesta tuttu alakuloisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko nostivat päätään. Henri haki apua työpsykologilta, joka ohjasi hänet psykiatrin hoitoon.

Silloin törmäsin ensimmäistä kertaa listoihin ja mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä.

– Silloin törmäsin ensimmäistä kertaa listoihin ja mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä.

Listoilla Henri tarkoittaa psykoterapeuttien nimistä ja yhteystiedoista koostuvia kymmeniä eri listoja, joiden perusteella apua tarvitsevan asiakkaan olisi tarkoitus valita itselleen oikea auttaja ja löytää aika vastaanotolle.

Samalla syntyi myös ensimmäinen ajatus Henrin tulevasta elämäntehtävästä.

Uusi yhteisö ja uusia ideoita

Ruotsin vuosi osoittautui yhdeksi parhaimmista Henrin elämässä. Asioiden työstäminen ammattilaisten kanssa oli auttanut, vaikka lähtökiireessä terapia jäikin kesken.

Oleellista oli se, että pitkästä aikaa Henrillä oli ympärillään ryhmä, johon tunsi kuuluvansa. Ympäri maailmaa tulleet opiskelijat muodostivat tiiviin yhteisön, jossa yhdisti sama elämäntilanne.
– Äärimmäisen fiksuja ja toisensa huomioon ottavia tyyppejä, Henri kuvaa opiskelutovereitaan.

Yliopiston yrittäjäpainotteisuus sai monet tekemään omia liiketoimintasuunnitelmia. Henri kertoo, että Ruotsissa sosiaalisen liiketoiminnan ajattelu oli huimasti pidemmällä kuin Suomessa, ja koska perinteinen bisnes ei enää tuntunut sopivalta urasuuntautumiselta, hän kiinnostui yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä.

Näin alkoi hahmottua idea nettipalvelusta, josta saisi apua mielenterveysongelmiin. Erityinen henkinen kannuste yrittäjyyteen tuli, kun Henri voitti ideallaan liikeideakilpailun. Joku muukin uskoi samaan kuin hän.

Vuonna 2012 Henri palasi Suomeen maisterin papereiden ja uuden ideansa kanssa. Samana kesänä hän perusti yhteiskunnallisen yrityksen, AtCare Oy:n.

Minulla oli ihan järkyttävä halua auttaa muita.

– Minulla oli ihan järkyttävä halua auttaa muita. En voinut ajatellakaan meneväni enää pankkiin töihin.

Yrityksen tarkoituksena oli kehittää nettipalvelu, joka yhdistää psykoterapiaa hakevat asiakkaat ja ammattilaiset sekä helpottaa psykoterapiaan pääsyä.

– Ei minulla ollut mitään hajua, mitä olin tekemässä, Henri hymähtää.

– Jos olisin silloin tiennyt sen, mitä tiedän nyt, ei kaikessa tässä olisi mennyt neljää vuotta. Olisin ehkä myös miettinyt, onko tässä mitään järkeä.

Toisaalta: hän ei nähnyt enää muutakaan vaihtoehtoa. Suomeen palattuaan Henri kävi muutamissa työhaastatteluissa, mutta oma arvomaailma oli liian erilainen oman alan työnantajiin nähden. Ainoa oikea suunta oli hyödyntää ammattitaitoaan hyvän asian edistämiseen. Hän päätti panostaa yritykseen, vaikkei siitä saisikaan rahaa vielä pitkään aikaan.

Idea sai alkuun vähän tukijoita. Onneksi Henri ei antanut sulkeutuvien ovien lannistaa. Myös erikoispsykologi, psykoterapeutti Teemu Ollikainen oli työssään tunnistanut avun löytämiseen liittyvät hankaluudet. Hän liittyi Henrin yhtiökumppaniksi.

Viime vuonna toteutettu joukkorahoituskampanja osoitti, että useat muutkin ihmiset uskovat ideaan. Kampanjaa edistääkseen Henri päätti tuoda omat kokemuksensa julki ja kertoi sairastumisestaan sekä terapiaan pääsemisen hankaluudesta nettivideolla.

Yrityksen nettipalvelu uusitaan tänä vuonna. Älykäs hakukone tulee etsimään asiakkaalle sopivimman terapeutin. Ihmisten tarinoilla on iso rooli myös jatkossa.

– Moni pitää psykoterapiaa jotenkin mystisenä juttuna, eikä tiedä miten sinne pitää hakeutua. Me kerromme tarinoiden kautta, että tosi moni käy terapiassa, tällainen prosessi on ja tätä siellä tapahtuu.

Aina pitää olla joku

Henri myöntää, että kun on into tehdä paljon mutta huono sanomaan ei, voi joutua itse koville. Yrittämisen paineet ja aikaisemmat mielenterveyden haasteet koettelivat häntä useaan otteeseen. Vasta vähän aikaa sitten hän havahtui etsimään itselleen apua – itse rakentamansa palvelun kautta.

– Olisi varmaan kannattanut hakea apua jo alussa, mutta sitä keskittyi vain saamaan yritystä lentoon, hän pohtii.

Tänä päivänä Henrillä on taas ympärillään tiivis ja yhteen hiileen puhaltava porukka. Hänen kanssaan työskentelee psykoterapian erikoispsykologi Helena Service ja yksi harjoittelija, lisäksi yrityksellä on viisi neuvonantajaa. Läheisten ihmisten, varsinkin vanhempien ja puolison, muodostama tukiverkko on ollut Henrille korvaamaton etenkin vaikeina aikoina.

– Yksin puurtaminen on rankkaa. Aina pitää olla joku, hän näkee nyt.

– Yrittäjyyden haastavimpia puolia on se, että työn ja vapaa-ajan rajaaminen vaatii itseltä tietoista työstämistä, Henri toteaa ja hymyilee lisätessään:
– Onneksi kotona on kaksivuotias tytär, johon on suorastaan mahdotonta olla keskittymättä vapaalla ollessaan.

Sanon heille, että päinvastoin, se oli elämäni paras kokemus! Kun siitä selvittiin, niin koko elämä meni uusiksi. Olin vihdoin löytänyt elämälleni suunnan.

Start up -yrittäjyyteen kuuluu kontaktien luominen ja sijoittajille puhuminen. Sen myötä turha jännittäminen on jäänyt.
– Olen huomannut, että paljon on kiinni siitä, miten niihin tilanteisiin asennoituu ja miten reagoi – itse tunteethan eivät ole pahasta, Henri toteaa.

Sairastumisesta puhuttaessa moni kauhistelee, että olipa kauhea kokemus.

– Sanon heille, että päinvastoin, se oli elämäni paras kokemus! Kun siitä selvittiin, niin koko elämä meni uusiksi. Olin vihdoin löytänyt elämälleni suunnan.

Henri Valvanne

Ikä 31, syntynyt Espoossa, kotipaikka Helsinki.
Yhteiskunnallisen yrityksen AtCare Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Yritys tuottaa psykoterapiaan pääsyä helpottavia nettipalveluita kuten Minduu.
Koulutus kauppatieteiden maisteri, opiskellut Virossa ja Ruotsissa.
Perheeseen kuuluvat puoliso ja 2-vuotias tytär.
Harrastuksina liikunta ja lukeminen.
Missiona auttaa muita ihmisiä hyödyntämällä omaa ammattitaitoaan.

Julkaistu alunperin Tunne & Mieli – lehdessä, joka kertoo monipuolisesti ja luotettavasti mielenterveydestä, kehon ja mielen hyvinvoinnin yhteyksistä, ihmissuhteista ja henkisestä kasvusta. Joka numerossa jaetaan selviytymistarinoita ja hyvän mielen vinkkejä.

Entistä nopeammin ja helpommin psykoterapiaan

mennessä Minduu | touko 24, 2016

Perustimme Minduuta edeltäneen VapaatAjat.fi – palvelun, jotta psykoterapeutin löytäminen helpottuisi, eivätkä avun tarpeessa olevat ihmiset uppoaisi psykoterapeuttilistojen ja toistuvien vapaiden aikojen tiedustelemisen suohon juuri silloin, kun eniten tarvitsisivat tukea ja ohjausta. Vapaat Ajat ratkaisi näitä ongelmia, mutta paljon jäi myös parannettavaa.

Lupaamme, että teemme kaikkemme jotta apua saisi nopeasti ja helposti, sekä myös sopivalta ammattilaiselta. Minduu on taas yksi askel tähän suuntaan.

Vaikka mielenterveyden ongelmia pidetään yhtenä merkittävimmistä uhista niin ihmisten hyvinvoinnille kuin kansantaloudellekin, psykoterapiaan hakeutumisen prosessia on tutkittu niukasti. Mielenterveyden ammattilaisina olemme jatkuvasti törmänneet asiakkaisiin, joiden tiukilla olevat voimavarat kuluvat epätarkoituksenmukaisesti hoitojärjestelmässä suunnistamiseen silloin, kun voimia eniten tarvittaisiin varsinaisista ongelmista selviämiseen ja niiden ratkomiseen.

Tutkimuksista tiedämme myös, että avun tarvitsijoista suuri osa jää myös kokonaan hoidon ulkopuolelle. Hoitoon pääsyä on helpotettava sekä madaltamalla hoitoon hakeutumisen kynnystä että tekemällä psykoterapiaan pääsystä suoraviivaisempaa, silloin kun sitä on suositeltu hoitomuodoksi.

Uudesta palvelusta entistä vaivattomammin sopiva psykoterapeutti

Olemme jatkuvasti pyrkineet selvittämään psykoterapiaa tarvitsevien ihmisten tarpeita ja pohtineet, miten voisimme auttaa heitä paremmin. Vain aloitetusta hoidosta on apua. Olemme haastatelleet niin asiakkaita kuin ammattilaisiakin, tehneet kattavan kyselytutkimuksen psykoterapiaan hakeutumisesta ja keränneet palautetta VapaatAjat.fi – sivuston toimivuudesta.

Selvitystemme mukaan, ongelmana ei ole vain vapaiden aikojen saaminen vaan myös itselleen sopivan ammattilaisen ja suuntauksen löytäminen. Tietoa terapeuteista on saatavilla huonosti ja samanaikaisesti tietoa eri psykoterapiamuodoista on hämmennykseen asti. Tarjolla oleva tieto psykoterapiasuuntauksista ei kuitenkaan ole vertailukelpoista ja on usein vaikeaselkoista. Haastattelututkimuksessa eräs apua tarvinnut sanoikin “Kun hakee tietoa, sitä tulee sikana. Ja sit ku itellä ei ole pohjatietoa, niin se on hankalaa. Ja kaikki suuntaukset väittää olevansa paras suuntaus”.

Psykoterapeutin ja asiakkaan yhteistyösuhde on yleisimmissä mielenterveyden häiriöissä kuitenkin merkittävämpi lopputuloksen ennustaja kuin psykoterapiasuuntaus (Wampold, 2001). Vaikka yhteensopivuuden terapeutin kanssa tiedetään olevan keskeistä, asiakkaille tarjotaan hyvin vähän välineitä itselleen sopivan terapeutin valitsemiseen. Kukkaro ja jaksaminen antaa harvalle myöten kertoa samaa kuvausta ongelmistaan ja taustoistaan kerta toisensa jälkeen uudelle tuntemattomalle psykoterapeuteille ennen parhaiten sopivan kanssa jatkamista. Samalla on myös psykoterapeuttien etu, että he pääsevät työskentelemään ihmisten kanssa, joiden kanssa toimivalle yhteistyölle on hyvät edellytykset.

Kokonaisvaltainen mielenterveyspalvelu

Olemme Minduu – tiimissä miettineet, miten voisimme auttaa ihmisiä paitsi löytämään vapaita terapia-aikoja, myös löytämään juuri sellaisen henkilön, jonka kanssa yhteistyö sujuu. Tavoitteenamme on luoda asteittain kokonaisvaltaisempi mielenterveyspalvelu, josta löytää itselleen juuri oikeanlaista apua, kun sitä tarvitsee. Tämän vuoksi Vapaat Ajat -nimikin on käymässä liian ahtaaksi ja myös palvelun nimi muuttuu uudistuksen yhteydessä. Uusi nimemme on Minduu.

Käytännössä uudistuksessa sivuston hakua tullaan parantamaan ja lisäämään sen intuitiivisuutta. Tämän lisäksi terapeuttien profiilit tulevat olemaan laadukkaampia, sivustolle tulee kattava psykoterapian infopaketti ja koko sivuston ilme uudistuu. Lisäksi tarjoamme vahvasti suojatun etäterapian sovelluksen, jotta terapiaa voi saada turvallisesti myös paikasta riippumatta.

Löydä sopiva terapeutti



Tutustu terapeuttiin



Varaa aika helposti



Saa apua heti

Uuden sivuston tavoite on:

tehdä psykoterapian aloittamisesta äärimmäisen vaivatonta
helpottaa juuri sen sopivan terapeutin löytämistä
tuottaa laadukasta tietoa psykoterapiasta ja mielenterveydestä asiakkaita puhuttelevalla tavalla

Uudistetussa palvelussa terapeuttien profiileista löytyy paremmin asiakkaan tarvitsemat tiedot ja terapeutin ääni ja persoona tulee edelleen esiin heidän teksteissään. Tutkimustemme mukaan asiakkaista 90% kokee tärkeäksi tietää terapeutin työskentelytavoista. Oleellista on saada käsitystä siitä, mitä terapiassa konkreettisesti tehdään. Tämä tuntuu kohtuulliselta pyynnöltä, kun huomioi terapian taloudellisen ja ajallisen panostuksen asiakkaalta.

Tehdään yhdessä avun saamisesta helppoa

Tiimissämme olemme nähneet ja kokeneet, kuinka asiakkaan tie psykoterapiaan on liian usein kohtuuttoman työläs ja sattumanvarainen, eikä prosessi ole huomioinut riittävästi asiakkaan tarpeita. Tutkimuksessamme myös 86% psykoterapeuteista koki, että nykyinen järjestelmä psykoterapeutin etsimiseen on liian vaativa asiakkaalle. Nyt meillä on psykoterapeuttien kanssa mahdollisuus lähteä korjaamaan tätä asiaa yhdessä.

Lähteet:

Wampold, B. 2001. The Great Psychotherapy Debate: Models, Methods, and Findings. 1. painos. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, Inc., Publishers.

Tutustu Minduu - palveluun

Auttava käsi avun tarvitsijalle

mennessä Minduu | touko 24, 2016

Miksi koemme, että Minduu (ent. VapaaAjat.fi) on niin tärkeä palvelu? Tämä tarina kertoo syyn. Kirjoitus julkaistaan nimettömänä asian henkilökohtaisuuden vuoksi. (Julkaistu alunperin Minduun edeltäjän, VapaatAjat.fi:n – blogissa)

Kolme vuotta sitten kävin läpi avioeroa ja olin jatkuvasti vaihtuneiden, kuormittavien elämäntilanteiden uuvuttama. Sairastin keskivaikeaa masennusta ja söin masennuslääkkeitä. Olin pohtinut psykoterapiaan hakeutumista vuosien ajan, ja jossain vaiheessa päätin etsiä itselleni psykoterapeutin.

Onneksi lähipiiriini kuului mielenterveysalalla työskenteleviä henkilöitä. Heidän avustuksellaan löysin erään psykoterapeuttijärjestön sivuston, jolla oli luettelo jäsenterapeuteista. Yhdistyksen edustama psykoterapian suuntaus ei sanonut minulle mitään, mutta sivusto ja Google-haku vaikuttivat lupaavilta. Olin yhteydessä kaikkiin luettelosta löytyneistä psykoterapeuteista. Suurin osa heistä ei kuitenkaan vastannut sähköpostiini, ja vastanneista suurin osa kertoi ettei voi ottaa vastaan uusia potilaita. Hakeuduin ensimmäiselle terapeutille, joka oli halukas ottamaan minut vastaan.

Terapia päättyi muutaman viikon päästä terapeutin turhautumiseen, sillä en ilmeisesti osannut vastata kysymyksiin hänen toivomallaan tavalla. Muutaman kuukauden päästä päätin itse tapaamiset seuraavan psykoterapeutin kanssa, sillä hän oli jumittunut keskustelemaan vain yhdestä asiasta, joka mielestäni ei tilanteessani ollut oleellisin.

Lopulta löysin terapeutin jonka kanssa aloitimme kaksi vuotta kestävän, KELAn tukeman psykoterapian. Masennus on edelleen läsnä elämässäni mutta olen oppinut elämään sen kanssa ja minulla on huomattavasti enemmän voimavaroja käsitellä erilaisia tunteita, ajatuksia ja elämäntilanteita kuin ennen terapiaa.

Psykoterapiapalvelut verkkoon

Suomalalaisessa yhteiskunnassa suurin osa palveluista on nykyään ostettavissa internetistä. Voimme tutkia ja vertailla erilaisia palveluntarjoajia perusteellisesti. Voimme myös kilpailuttaa sähkösopimuksemme, auton huollon ja vaikkapa keittiöremontin helposti ja itse määrittelemiemme kriteerien perusteella.

On ironista, että tällainen mahdollisuus on puuttunut mielenterveyspalveluista. Psykoterapia, jos mikä on ”henkilöbisnestä”. Kokemukseni mukaan suurin merkitys on terapeutin persoonalla ja sillä, miten hyvin se vastaa avun tarvitsijan odotuksiin ja tilanteeseen. Tietoa terapeuttien erikoistumisalueista ja työskentelytavoista on tähän asti ollut heikosti saatavilla. Vaikka olen itse opiskellut käyttäytymistieteitä, koko psykoterapia-ala oli minulle kuin musta aukko vielä kolme vuotta sitten.

Suurin kansallinen mielenterveysongelmamme on epäilemättä masennus. Erityisesti vakavaan masennukseen liittyy heikentynyt itsetunto, arvottomuuden tunne ja aloitekyvyn romahtaminen. Monivuotinen, työläs ja kallis hoitosuhde olisi siis löydettävä ja aloitettava tilanteessa, jolloin väsyttää, huolet arjessa jaksamisesta täyttävät pään ja päätöksenteko tuntuu ylivoimaiselta. Ei ihme, että arviolta kaksi kolmasosaa mielenterveysongelmaisista ei koskaan hakeudu terapiaan.

Minduu –palvelu on perustettu kaventamaan kuilua avun tarvitsijoiden ja avun tarjoajien välillä. Hoitamattomien mielenterveysongelmien kustannukset ovat valtavat. Pienelläkin kädenojennuksella tuon kuilun yli on suuri kansantaloudellinen vaikutus ja ennen kaikkea merkittävä vaikutus suomalaisten elämänlaatuun.

Takaisin Etusivulle