Moni torjuu ryhmäpsykoterapian yhdellä lauseella: “En ole ryhmäihminen”. Samalla voi huomaamattaan ohittaa hoitomuodon, joka on suunniteltu juuri niihin vaikeuksiin, jotka syntyvät suhteissa toisiin. Mitä tuo lause usein oikeasti tarkoittaa, ja miksi ryhmä voi auttaa silloinkin, kun ajatus siitä tuntuu vieraalta tai pelottavalta?
“En ole ryhmäihminen” ei yleensä tarkoita sitä, miltä se kuulostaa. Kun joku sanoo, ettei ole ryhmäihminen, se voi kuulostaa luonteenpiirteeltä. Usein kyse on kuitenkin pelosta: mitä muut ajattelevat minusta.
Moni meistä tarkkailee itseään sosiaalisissa tilanteissa. Miltä kuulostan? Olenko liikaa tai liian vähän? Sanonko jotain väärin? Samalla yritämme peittää epävarmuutta ja sitä, mikä omassa elämässä tuntuu noloimmalta tai kipeimmältä. Häpeä ja ulkopuolisuuden pelko saavat helposti vetäytymään.
Jos omista vaikeuksista puhuminen on aiemmin johtanut vähättelyyn, väärinymmärrykseen, tuomitsevuuteen tai kiusaamiseen, ei ole ihme, että ajatus niiden jakamisesta tuntemattomien kanssa tuntuu mahdottomalta. Monella meistä on tällaisia kokemuksia, vaikka ne olisivat erikokoisia ja eri tavoin vaikuttavia.
Ryhmäpsykoterapia on elävää vuorovaikutusta
Ryhmäpsykoterapia ei ole suoritus. Alussa voi hyvin olla enemmän kuuntelija, ja puhuminen alkaa usein vähitellen. Koulutettu ryhmäpsykoterapeutti huolehtii rakenteesta ja rajoista, mutta keskustelu rakentuu siitä, mitä ryhmäläiset ajattelevat, tuntevat ja sanovat toisilleen tässä hetkessä.
Siksi ryhmää ei voi käsikirjoittaa etukäteen. Tämä voi tuntua epävarmalta, varsinkin jos on tottunut pärjäämään kontrollin avulla tai jos aiemmat ryhmäkokemukset ovat olleet satuttavia. Samalla juuri tämä tekee ryhmästä erityisen. Kun vuorovaikutus on aitoa, esiin nousevat myös tutut tavat suojautua: vetäytyminen, miellyttäminen, kovettuminen tai vaikeneminen.
Näitä ei tarvitse kohdata yksin. Ryhmässä niitä voidaan alkaa huomata yhdessä ja tutkia vähitellen, turvallisesti.
Miten ryhmäpsykoterapia voi auttaa?
Monia psyykkisesti oirehtivia yhdistää pelko toisten suhtautumisesta itseen. Taustalla voi olla kiusaamista, nöyryyttämistä, häpäisyä tai tuomitsevia ihmissuhteita. Kaikilla ei kuitenkaan ole selkeää yksittäistä syytä.
Joskus ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta sisällä on ahdistusta, levottomuutta tai toivottomuutta. Silloin avun hakeminen voi tuntua hämmentävältä. Mitä sanoisin, kun en itsekään osaa selittää, mikä on pielessä?
Ryhmäpsykoterapiassa näitä kokemuksia tutkitaan terapeuttisesti ohjatussa ja rajatussa ympäristössä. Se ei ole kilpailu puheenvuoroista, eikä paikka, jossa pitäisi olla sosiaalinen tai rohkea. Se on paikka, jossa voi vähitellen opetella olemaan suhteessa toisiin niin, ettei oma sisäinen maailma jää yksinäiseksi.
Turvallisuus syntyy luottamuksellisuudesta ja rajoista
Ryhmissä sovitaan luottamuksellisuudesta ja yhteisistä rajoista. Usein sovitaan myös siitä, ettei ryhmäläisten välillä pidetä yhteyttä tapaamisten ulkopuolella. Tarkoitus on suojata terapiaprosessia ja tehdä puitteista kaikille selkeät ja turvalliset.
Turvallinen ilmapiiri ei tarkoita, ettei kukaan hermostuisi, loukkaantuisi tai kokisi pettymystä. Se tarkoittaa, että vaikeatkin tunteet ja tilanteet voidaan ottaa puheeksi ja käsitellä niin, ettei kukaan jää yksin niiden kanssa. Juuri tämä mahdollistaa uudenlaisten kokemusten syntymisen suhteessa toisiin.
Puhe auttaa, mutta ratkaisevaa on usein kokemus
Monelle merkittävin muutos ei ole se, että saa sanottua asioita ääneen, vaan se, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Että joku pysyy läsnä myös silloin, kun puhun siitä, mitä olen yrittänyt piilottaa.
Ryhmässä kuullaan myös toisten kokemuksia. Ne voivat auttaa huomaamaan, että meissä on usein kaksi tasoa: se, mitä näytämme ulospäin, ja syvempi tunnetaso, jota suojaamme. Kun tämän oivaltaa kokemuksellisesti, tarve vertailla itseä toisiin voi vähentyä. Yksinäisyyden tunne voi lievittyä, kun omat ajatukset ja tunteet eivät ole enää vain oma sisäinen salaisuus.
Tunnistatko itsesi tästä?
Jos ajatus ryhmästä herättää vastustusta, se ei automaattisesti tarkoita, ettei ryhmä sopisi sinulle. Se voi myös kertoa siitä, että ryhmä koskettaa jotain tärkeää ja herkkää.
Ryhmäpsykoterapiaan tullaan aina yksilöllisen arvion kautta. Ryhmäpsykoterapeutti kertoo, miten ryhmä alkaa, mitä ensimmäisillä kerroilla tapahtuu ja mitä tehdään, jos puhuminen tuntuu aluksi vaikealta. Myös ryhmässä saa ja kuuluukin kysyä kaikkia mieleen nousevia kysymyksiä.
Lue lisää ja löydä apua
Kirjoittajat
Matti Kupila
Ryhmäanalyyttinen psykoterapeutti (Miessakit ry, Väestöliiton terapiapalvelut)
Marja Louhi
Erikoispsykologi, psykoterapeutti, ryhmäpsykoanalyytikko (Tikkurilan terapia)
(Artikkelin kuvitus on toteutettu tekoälyllä)