Aika tasan tarkkaan puoli vuotta sitten, astuin ensimmäisen kerran sisään helsinkiläiseen terapiakeskukseen, istuin hetken kuluneella antiikkisohvalla, kunnes yksi valkoisista ovista avautui ja hauskannäköinen nainen huikkasi: ”Kumpula, ole hyvä!”
Tämän hauskannäköisen naisen kanssa olen sittemmin tavannut kerran viikossa, samaan aikaan, jo 25 kertaa. Jonkun mielestä se on todella monta kertaa. Jonkun mielestä se on vähän: mitä muutoksia voi muka tapahtua, jos ihan tarkkoja ollaan, 25 tunnissa, vähän reilussa vuorokaudessa elämästä?
”Perimmiltään etsin vastausta kysymykseen: kuka minä olen?”
Kerrataanpa aluksi lähtötilannettani: taustalla pitkäaikainen, toistuva masennus, aikuisiällä puhjennut ahdistuneisuushäiriö. Apua haen ongelmallisiksi kokemiini reagointi- ja käyttäytymismalleihin, jotka vaikeuttavat ihmissuhteitani. Perimmiltään etsin vastausta kysymykseen: kuka minä olen?
5 asiaa, joiden koen muuttuneen
1.) Itsetuntoni on vahvistunut. Parempi ymmärrys omista kyvyistä (ja myös rajoista) on selkeyttänyt minäkuvaani.
2.) Kiitollisuus ja myönteisyys ovat lisääntyneet. Näitä voi tietoisesti opetella! Myös hyväksyvämpi suhtautuminen itseäni kohtaan on tuonut olemiseen lisää rentoutta.
3.) Tunnelukkoni ovat löystyneet. Tietoisuus omista tunnelukoista ja niiden vaikutuksista on lisännyt itseymmärrystä. Terapiaistunnoissa skeematerapian keinoin tehdyt harjoitukset ovat puhdistaneet vanhaa tunnekuormaa.
4.) Merkittäviä oivalluksia siitä, miksi käyttäydyn ja reagoin tietyin, ongelmallisin tavoin. Tarjolle on tullut uusia, vaihtoehtoisia työkaluja ongelmallisten tilanteiden hallintaan ja jopa niiden välttämiseen.
5.) Ahdistuneisuus ja masennuskausien pelko ovat lievittyneet. Elämäntilanteeni on kohentunut tämän vuoden aikana. Se, yhdistettynä terapiaan ja sopivaan lääkitykseen, ovat vähentäneet ahdistusta. En enää oleta vaipuvani vääjäämättä seuraavaan masennusjaksoon.
Mitä seuraavaksi?
Olen tuetun terapiani puolivälissä. Terapeuttini mielestä olen edistynyt hurjasti. Siltä minustakin tuntuu (katsokaa ja ihailkaa tuota ylläolevaa viiden kohdan listaa!). Mitä siis seuraavaksi? Vai alkaisiko terapia osaltani riittää? Minähän pärjään jo loistavasti!
Malttia.
On hyvä ymmärtää ongelmiensa syitä ja seurauksia. On viisasta tietää, mitä ongelmatilanteissa kannattaisi tehdä. On mestarillista toimia käytännössä ymmärryksensä ja tietonsa pohjalta.
”Terapiaistunto on ikään kuin satama, jossa alus tankataan ja varustetaan matkan jatkumista varten. Satamien välissä matka etenee.”
Meidän kiireisessä ajassa tehokkuus on tavoite. Uusien ajattelu- ja toimintatapojen omaksuminen vaatii kuitenkin aikaa ja harjoittelua. Tosipaikan tullen on helppoa lipsahtaa toimimaan vanhoilla tutuilla tavoilla (hyvänen aika, niillähän olen ’selvinnyt’ koko ikäni!).
Kieltenopettajatuttavani kertoi, että nykyään monet ihmiset haluavat intensiivikursseja, jossa parissa viikonlopussa pitäisi oppia uusi kieli. Ei ole kärsivällisyyttä eikä aikaa, tai ei vain hyväksytä sitä, että todellinen kielitaito on pitkä ja työtä vaativa prosessi.
Niin on myös muutoksiin tähtäävä terapia. Terapiaistunto on ikään kuin satama, jossa alus tankataan ja varustetaan matkan jatkumista varten. Satamien välissä matka etenee. Henkilökohtainen terapiamatkani ei siis ole vain nuo 25 tuntia puolessa vuodessa vaan se on koko tämä kulunut puoli vuotta elämässäni.
Matka jatkukoon.
- Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä - 22.12.2017
- Psykoterapiaa etänä? - 18.9.2017
- 12 asiaa, jotka psykoterapeuttisi haluaa sinun tietävän - 21.6.2017