Psykoterapiaa etänä?

Psykoterapiaa etänä?

Etäterapia on psykoterapiaa etähoitona. Etäterapiaa toteutetaan skypen kaltaisten, mutta suojattujen ohjelmien välityksellä reaaliaikaisesti tai digitaalisena ajasta riippumattomana itsehoito-ohjelmana, jossa ammattilainen auttaa etenemistä valmentajan tavoin.

Tutkimusten mukaan etäpsykoterapia on yhtä tehokasta kuin kasvokkainen psykoterapia. Parhaiten etäpsykoterapioiden on osoitettu tehoavan masennuksen, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja paniikkihäiriön hoidossa, mutta sitä on sovellettu myös monien muidenkin mielenterveyshäiriöiden hoitoon, joiden osalta tulokset ovat lupaavia.

Nettiterapiat tai verkkovälitteiset terapiat ovat terapia-ammattilaisten tukemia ajasta riippumattomia itsehoito-ohjelmia netissä. Asiakas käy läpi tietyn ajan kuluessa terapiaohjelman, jossa on aiheeseen liittyvää tietoa ja tehtäviä. Taustalla on terapeutti tai muu ammattilainen, joka tukee asiakkaan etenemistä, esimerkiksi viestien avulla. Asiakas ja terapeutti eivät pääsääntöisesti koskaan tapaa kasvokkain. Nettiterapia-ohjelma voi olla myös täysin automaattinen eli pelkästään itsenäisesti toteutettava. Nettiterapian hyvinä puolina voidaan pitää sen ajasta ja paikasta riippumattomuutta.

Nettiterapioita on tutkittu laajasti ja niitä pidetään toimivina hoitoina. Ne on otettu mukaan masennuksen Käypä hoito -suositukseen. Nettiterapiasta hyötyvät tietynlaiset potilaat, mutta eivät kuitenkaan kaikki. Yleisimmin nettiterapia soveltuu lieviin tai keskivaikeisiin mielenterveyden ongelmiin. Itsenäinen tehtäviin perustuva työskentely vaatii asiakkaalta sitoutumista ja kohtalaista toimintakykyä. Vaikeammista oireista kärsivät potilaat eivät välttämättä kykene suorittamaan nettiterapiaa läpi. Terapeutille tai hänen organisaatiolleen etuna on pienempi aikapanos ja kyky hoitaa isompaa asiakasmäärää.

HUS:n ylläpitämä Mielenterveystalo tarjoaa nettiterapiaohjelmia muun muassa masennuksen, paniikkihäiriön, alkoholin liikakäytön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. Mielenterveystalon nettiterapioihin voi hakeutua kaikkialta Suomesta julkisen tai yksityisen tahon lääkärin lähetteellä ja ne ovat  asiakkaalle ilmaisia.

Videovälitteinen psykoterapia on verkon välityksellä tapahtuvaa reaaliaikaista psykoterapiaa. Se vertautuu kasvokkaiseen psykoterapiaan, paitsi että terapiaistunto käydään tietokoneen, tabletin tai mobiilin välityksellä.

Videovälitteinen terapia yleistyy nopeasti. Yhä useampi palveluntarjoaja ja terapeutti tarjoaa myös tätä mahdollisuutta. Videovälitteinen terapia tulee toteuttaa vahvasti suojatun ja turvallisen videoyhteyden välityksellä, joka täyttää Valviran ja EU:n vaatimukset. Esimerkiksi verkkopuheluihin tarkoitettu sovellus Skype ei täytä näitä turvallisuusvaatimuksia.

”Tutkimuksissa videovälitteiset psykoterapiat on osoittautuneet toimiviksi ja vaikuttavaksi menetelmäksi psykoterapian toteuttamiseen. Videovälitteisessä terapiassa terapiasuhteen kehittyminen on havaittu olevan samankaltaista ja jopa yhtä hyvää kuin kasvokkaisissa terapioissa. ”

Käytännössä asiakkaalla ja terapeutilla tulee olla käytössä sama ohjelma, jotta videoyhteys on mahdollinen. Asiakas lataa omalle laitteelleen saman ohjelmiston, jota terapeutti käyttää. On myös olemassa nettivälitteisiä ohjelmia, joita ei tarvitse fyysisesti asentaa laitteelle. Yhteys tapahtuu suoran linkin välityksellä, jonka terapeutti jakaa esimerkiksi sähköpostilla asiakkaalle. Ohjelmat ovat pääasiassa englanninkielisiä ja joko maksullisia tai maksuttomia.

Kela korvaa videon välityksellä toteutettua psykoterapiaa tietyin ehdoin

Silloin kun psykoterapian toteuttaminen kasvokkain samassa tilassa ei ole mahdollista, Kela voi korvata osan terapiakäynneistä videovälitteisesti toteutettuina. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi pitkät välimatkat terapiaan tai oman kunnan psykoterapiapalvelujen rajallisuus. Myös asiakkaan tai terapeutin muutto toiselle paikkakunnalla tai ulkomaille meneillään olevan kuntoutuspsykoterapian aikana voidaan korvata videovälitteisesti toteutettuna. Korvaavuuden edellytyksenä on, että asiakas on edelleen vakuutettuna Suomessa.

Psykoterapian korvaaminen etäterapiana kuitenkin edellyttää hoitokäyntejä myös psykoterapeutin tavanomaisella vastaanotolla. Terapia on aina myös aloitettava henkilökohtaisin tapaamisin.

Videovälitteinen terapia tulee toteuttaa erityisesti tietoturvaseikat huomioiden. Kela ei korvaa mahdollisen suojatun yhteyden järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia.

Etäterapian vahvuudet

Etäterapia herättää varmasti monissa epäilystä sen toimivuudesta, jopa suoranaista vastustusta. Tieto etäterapian mahdollisuuksista ei ole vielä riittävän laajaa. Monet ammattilaisetkaan eivät ole valmiita ottamaan etäterapian toimintamalleja käyttönsä, joko tiedon puutteesta tai omasta asenteestaan johtuen. Pakollista se ei olekaan, mutta digitalisaation kiihtyessä varsinkin nuorempi sukupolvi on valmis ottamaan luontevasti käyttöönsä erilaisia verkkosovelluksia ja appseja, myös terveydenhuollossa. Etäpsykoterapia tuo osittain helpotusta myös psykoterapian saatavuuden ja hoitoon pääsyn nykytilaan Suomessa.

Psykoterapeutti Satu Pihlaja on kouluttanut mm. TE-toimiston psykologeja videoyhteydellä toteutettavaan psykologiseen ohjaukseen. Hän käy läpi koulutuksessa myös etäterapeutin taitoja, jotka voidaan jakaa kahteen osaan. Etäterapeutin käytännön taitoja ovat halukkuus työskennellä verkkoalustoilla, pelottomuus tietotekniikkaa kohtaan, ymmärrys tietosuojasta, kyky vastata ja reagoida nopeasti sekä kielellinen kyvykkyys. Emotionaalisia taitoja ovat kyky kirjalliseen tunneilmaisuun, tietoisuus miten asiakas havaitsee terapeutin, verkko- ja tietokone ongelmien sietokyky, taito siirtyä moodista toiseen ja kyky käsitellä asiakkaan hankalia tunteita.

Hän viittaa myös tutkimukseen, jossa verrattiin kasvokkaista terapiaa ja etäterapiaa. Kokonaisuutena tutkittiin terapeuttista yhteistyösuhdetta. Ulkopuolinen havainnoija arvioi asiakkaan osallistumista, kuten hänen aktiivisuustasoa, aloitteellisuutta, luottamusta ja mahdollista vihamielisyyttä sekä terapeutin tutkivaa otetta. Yhtenä johtopäätöksenä oli, että etäterapiassa asiakas on aloitteellisempi ja aktiivisempi kuin kasvokkaisessa terapiassa.

Samankaltaiset tulokset ovat sittemmin toistuneet myös muissakin tutkimuksissa. Näyttää siltä, että etäterapiassa asiakkaat ottavat jonkin verran enemmän vastuuta vuorovaikutuksesta ja etäisyys saa tilanteen tuntumaan turvallisemmalta kuin kasvokkaisessa terapiassa. Videovälitteinen terapia mahdollistaa myös läsnäolevaa työskentelyä ja toisen tunteiden havainnointia, tosin ei ihan niin vahvasti kuin kasvokkain tapahtuvassa terapiassa.

Pihlajan mukaan ammattilaisten kentässä on jonkin verran kokemusta siitä, että esimerkiksi hyvin vaikeissa persoonallisuushäiriöissä videovälitteinen terapia antaa  asiakkaalle strukturoidumman terapiatilanteen, jolloin saadaan tietyt asiat paremmin käsitellyiksi, kun tilanne ei ole niin tunteita nostattavaa kuin kasvokkaisessa terapiassa. Tällaisissa tapauksissa videoterapia saattaa kasvokkain tapahtuvaan terapiaan nähden jopa paremmin edistää terapian tavoitteita. Myös persoonallisuudeltaan tietyn tyyppiset terapeutit itse kokevat strukturoidun videoterapiaistunnon itselleen sopivammaksi.

Tutkimuksissa videovälitteiset psykoterapiat on osoittautuneet toimiviksi ja vaikuttavaksi menetelmäksi psykoterapian toteuttamiseen. Videovälitteisessä terapiassa terapiasuhteen kehittyminen on havaittu olevan samankaltaista ja jopa yhtä hyvää kuin kasvokkaisissa terapioissa. Myös yleinen tyytyväisyys videovälitteisissä psykoterapioissa on hyvä, niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin keskuudessa. Etäterapia tulee tuskin kokonaan korvaamaan terapeutin ja asiakkaan kasvokkaista kohtaamista. Se voi monessa tapauksessa olla hyvä vaihtoehto tai lisä tavanomaisen terapian rinnalla.


Lähteet:
mielenterveystalo.fi/nettiterapiat
Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki 2016. Toim. Salminen A-L, Hiekkala S, Stenberg J-H
www.slideshare.net/kelantutkimus/stenberg-janhenry-etkuntoutus-ja-psykoterapia
Mielenterveyttä etänä? Lääkärilehti 35/2016
Psykologista ohjausta virtuaalisesti: ohjausta videolla, Satu Pihlaja, PsL, psykoterapeutti YET
Kela

 

 

Etäterapia Minduussa

Palvelun Premium-jäsen saa terveydenhuollon vaatimukset täyttävän videoterapiayhteyden. Suojattu videoyhteys toimii suoraan internet-selaimessa, joten psykoterapeutin tai asiakkaan ei tarvitse ladata ohjelmaa laitteelleen.

Minduun nettivälitteinen videoterapiaohjelmisto on suomenkielinen.

Palvelusta löytyy n. 270 psykoterapeutin profiilit, joista n. 25%  tarjoaa myös videovälitteistä psykoterapiaa.

Hakutoiminnolla voi etsiä videoterapiaa tarjoavat psykoterapeutit sekä tiedon vapaista ajoista.

Käytkö psykoterapiassa salaa?

Käytkö psykoterapiassa salaa?

Psyykkiset ongelmat ovat pitkään olleet tabu, aihe josta ei puhuta. Osa ei halua kertoa edes lähimmille perheenjäsenilleen siitä, että käy psykoterapiassa. Oma avun tarve voi hävettää ja siksi on helpompi pitää koko asia itsellään. On myös ymmärrettävää, ettei läheisiä halua kuormittaa omilla ongelmilla. Läheiset ovat usein kuitenkin ongelmista tietoisia, ja huolissaan niiden kanssa kipuilevasta läheisestään. Saattaisi olla huojentava tieto, että psykoterapia on käynnistynyt, ja apua on saatavilla.

Puoliso, lapsuudenperhe ja ystävät

Puoliso on monelle se läheisin ihminen, elämänkumppani, jonka kanssa jaetaan arki, koti, rahat ja mahdollisesti lapsetkin. Missä käyn tiistai-iltaisin? Miksi säästän rahaa muista ostoksista? Miksen halua lähteä maailmanympärimatkalle? Psykoterapian salaaminen voi olla raskasta, ja siitä kertominen voi helpottaa sekä henkisesti, että ihan konkreettisesti. Saatat kokea syyllisyyttä siitä, että käytät perheen rahoja omaan psykoterapiaan. Panostus terapiaan voi kuitenkin palautua takaisin moninkertaisena, lisääntyneen hyvinvoinnin muodossa.


 Psykoterapian salaaminen voi olla raskasta


Moni kokee ongelmiensa liittyvän lapsuuteen ja suhde lapsuudenperheeseen voi olla ristiriitainen. Vaikeista asioista keskustelu perheenjäsenten kanssa voi olla haastavaa tai mahdotontakin, ja vaivaavien asioiden käsittely psykoterapiassa taas helpottaa oloa merkittävästi. Psykoterapiasta kertominen omille vanhemmille voi olla vaikeaa, koska ymmärrystä ei aina ole tarjolla. Vanhemmat saattavat myös syyllistää itseään lapsensa ongelmista muutenkin, etkä halua lisätä tätä taakkaa kertomalla psykoterapiasta.

Ystävien ja muiden kohdalla voi mietityttää ymmärryksen puute. Pitääkö ystävä, työkaveri tai esimies hulluna, jos kertoo käyvänsä terapiassa? Muiden mielipiteet vaikuttavat meihin, eikä kukaan haluaisi altistaa itseään huonoille kokemuksille tai loukkaaville kommenteille. Tukea voit kuitenkin saada vain niiltä, joille asioista kerrot.

Sosiaalinen tuki

Tutkittaessa mikä vaikuttaa psykoterapiasta hyötymiseen, tulee toistuvasti esille sosiaalisen tuen merkitys. Moni psyykkisestä ongelmasta kärsivä on omaksunut yksinäisen pärjääjän roolin, eikä muille puhumisesta ehkä ole kovin positiivisia kokemuksia. Merkittävää psykoterapiassakin on kuitenkin lopulta se muutos, joka tapahtuu omassa arjessasi ja ihmissuhteissasi. Psykoterapiasta kertominen auttaa läheisiä ymmärtämään, millaista prosessia käyt terapian aikana läpi ja mahdollistaa tuen saamisen muilta. Aina terapiassa käyminen ei ole helppoa, ja läheiset voivat olla tukena silloin, kun vaikeita vaiheita tulee.


Tutkittaessa mikä vaikuttaa psykoterapiasta hyötymiseen, tulee toistuvasti esille sosiaalisen tuen merkitys.


Läheisten tuki on tärkeää myös psykoterapian päättyessä. Heille ei ole tarkoituskaan puhua samalla tavalla kuin psykoterapeutille, mutta yhden säännöllisen keskustelukontaktin päättyminen voi vaikuttaa niin, että tarve puhua muille kasvaa. On tärkeää opetella puhumaan itselle tärkeistä asioista muidenkin kuin terapeutin kanssa jo terapian aikana, koska vain sillä tavalla psykoterapia voi tulla tarpeettomaksi.

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Yksilöpsykoterapiassa käsittelet yksityisiä asioitasi, ja saat halutessasi pitää kaikki käsittelemäsi teemat omana tietonasi. Käsittelemäsi aiheet kuitenkin todennäköisesti liittyvät elämääsi ja ihmissuhteisiisi, ja niistä saattaa olla hyväkin puhua läheisten kanssa.

Terapia voi esimerkiksi kumppanissa herättää mustasukkaisuutta ja pelkoakin, että siellä puhutaan hänestä negatiivisia asioita. Mikäli tällaisia pelkoja ilmenisi, on hyvä kertoa toiselle, ettei terapia ole mitään parisuhdeneuvontaa. Käsittelet siellä asioitasi omasta näkökulmastasi, keskittyen nimenomaan omaan osuuteesi ja omiin vaikutusmahdollisuuksiisi. Joskus asioista puhuminen terapiassa voi rohkaista ottamaan samoja teemoja puheeksi läheisen kanssa, mikä voi olla hyvä asia, mutta ei välttämättä kannata esittää asioita samalla tavalla kuin psykoterapeutille. Ihmissuhteissa on hyvä huomioida toisen tunteita ja miettiä jo etukäteen, miltä toisesta tuntuu puhua aiheesta.


…on hyvä kertoa toiselle, ettei terapia ole mitään parisuhdeneuvontaa


Ongelmista puhuminen lapsille askarruttaa monia, koska vanhemmat yleensä kokevat syyllisyyttä siitä, että lapsille aiheutuu harmia niistä. Yleinen ohje on, että lapsille kannattaa kuitenkin kertoa jotakin, ikätaso huomioiden. Erityisen tärkeää on kertoa siitä, että käy hoidossa, koska lapset saattavat kantaa huolta vanhempansa ongelmista. Heille on huojentavaa tietää, että vanhempi saa apua, eikä huoleen ole tarvetta. Aiheesta on kirjoitettu myös opas, jota voi käyttää apuna.

Joskus lapsuuden asioiden käsittely voi nostaa pintaan tarvetta keskustella lapsuudenperheen jäsenten kanssa. Tässä kannattaa käyttää harkintaa ja muistaa, että muut perheenjäsenet eivät välttämättä ollenkaan koe tarvetta tai halua käydä läpi vanhoja asioita, jolloin keskustelu ei välttämättä ole kovin hyödyllistä. Joskus psykoterapiassa voidaan tällaisissa tilanteissa esimerkiksi käyttää kirjeen kirjoittamista apuna. Silloin kirjoitat läheiselle kirjeen, jota ei kuitenkaan lähetetä. Se voi selkiyttää omia ajatuksia ilmankin, että niitä edes käsittelee henkilön itsensä kanssa.


Terapiaprosessille on hyvä jättää myös tilaa ja rauhaa, eikä asioita tarvitse käydä läpi kahteen kertaan


Terapiaprosessille on hyvä jättää myös tilaa ja rauhaa, eikä asioita tarvitse käydä läpi kahteen kertaan, tai puida jälkikäteen terapiassa käsiteltyä ystävien kanssa. Ystävät voivat kuitenkin olla elämässäsi iso tuki, ja on hyvä harjoitella puhumaan heille ja pyytämään tukea tarvittaessa. Ystävien kanssa on hyvä pyrkiä vastavuoroisuuteen, jossa molemmilla on tilaa ja mahdollisuuksia jakaa asioita. Aina ei tarvitse myöskään puhua syvällisiä, ja joidenkin ystävien kanssa suhde voi olla ettei terapia-aiheen käsittely tunnu luontevalta.

Kuuntele itseäsi

Parempaa ohjetta ei voi tässäkään asiassa antaa. Jos terapiasta puhuminen epäilyttää, kysy itseltäsi, miksi näin on. Häpeätkö jotakin sellaista, mistä voisit olla ylpeäkin? Ajatteletko jonkun aiemman pettymyksen perusteella, etteivät muut ymmärrä tai hyväksy? Voisitko antaa muille mahdollisuuden olla tukenasi tässä tärkeässä vaiheessa elämässäsi?

Kirjoittaja on Helsingissä asuva psykoterapian erikoispsykologi ja psykoterapeutti. Hän on tällä hetkellä opintovapaalla työstään psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja opiskelee mm. psykoterapiakouluttajaksi, henkiseksi valmentajaksi ja lisäksi työstää väitöskirjaa. Kouluttaminen, valmennus ja yksityisvastaanotto terapia- ja valmennusasiakkaille kuuluvat tämänhetkisiin työkuvioihin.

Kirjoittaja on tällä hetkellä innostunut positiivisesta psykologiasta, valmennuksellisten elementtien tuomisesta eri konteksteihin, kehon ja mielen teemojen yhdistämisestä sekä kirjoittamisesta. Harrastuksiin kuuluvat jooga ja muu liikunta, sekä erilaiset kulttuuriharrastukset.

Katso myös Mielessä -blogi: http://www.satupihlaja.com/blogi/

Satu Pihlaja

Psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti, satupihlaja.com

Lue myös Minduun asiantuntijakirjoitus

”Mistä tietää, onko todellakin terapian tarpeessa?”

Psykoterapeuttia etsimässä

Psykoterapeuttia etsimässä

Monet asiakkaat kokevat psykoterapeutin etsimisen stressaavana. Terapeutin etsintä vaatii aikaa, voimia ja rahaa. Hoitava lääkäri tai tuttava on voinut suositella tiettyä terapiasuuntausta tai terapeuttia. Ja kun lääkäri suosittelee, moni tottelee kuuliaisesti. Suosituksia kannattaa kysyä, mutta itsenäistä pohdiskelua ei voita mikään.

Terapeutin etsimistä voi verrata sohvan ostamiseen.  Jos olisit ostamassa sohvaa kotiisi, et menisi kauppaan ja ostaisi ensimmäistä, vai ostaisitko.  Saat omiin tarpeisiisi sopivimman sohvan, kun olet miettinyt etukäteen millaiseen paikkaan ja käyttöön sohva tulee.  Aivan samalla tavalla voit miettiä omia tarpeitasi suhteessa terapiaan. Mitä toivot terapialta? Millainen terapeutti sopisi sinulle? Kirjoita ajatuksia ylös ilman sensurointia, joskus pienet asiat voivat olla tosi tärkeitä. Ota lista mukaan kun tapaat terapeutin. Jännittävässä tilanteessa lista helpottaa kysymysten tekemistä.

Vaihtoehtojen merkitys

Ennen psykoterapian aloittamispäätöstä olisi hyvä tavata psykoterapeuttia ainakin pari kertaa. Mieti käynnin aikana, saako psykoterapeutti mielestäsi käsityksen ongelmastasi. Pystytkö puhumaan hänelle? Tuleeko sinulle kokemus, että hän voisi olla sinulle avuksi tilanteessasi? Jos ensimmäisen tapaamisen perusteella terapeuttisi tuntuu hyvältä, on hyvä ottaa ”aikalisä” ja käydä vielä toisen terapeutin juttusilla varmuuden varaksi. Suosittelisin ainakin parin eri henkilön luona käyntiä ennen lopullista päätöstä, jotta voit vertailla terapeutteja keskenään ja valita sinulle parhaiten soveltuvan terapeutin.

Keskustele siitä, mitä toivot työskentelyltä

Olet apua hakiessasi oppinut itsestäsi monia asioita, joita voit hyödyntää terapeuttia etsiessäsi. Aikaisemmat kokemukset avun hakemisesta muodostavat tietopankin.  Näitä asioita voi olla mm. millaiset työskentelytavat miellyttävät sinua, mitä keinoja sinulla on jo halussasi helpottaaksesi oloasi tai miten koet auttajan vaikeat kysymykset elämäntilanteestasi.


…itsenäistä pohdiskelua ei voita mikään.


Terapeutit työskentelevät osin samalla tavalla. Kysy rohkeasti psykoterapeutilta millaisia erilaisia työskentelymenetelmiä hän käyttää. Varsinkin, jos sinulla itselläsi on erityisiä toiveita työskentelytapojen suhteen. Yksilöterapissa voi tiedustella mahdollisuutta tavata terapeuttia esim. puolison tai muun tärkeän ihmisen kanssa. Tai keskustelupainotteisessa terapiassa voit tiedustella mahdollisuutta käyttää apuvälineinä valokuvia, musiikkia tai kehollisia harjoituksia, jos niistä sinulle on aikaisemmin ollut apua.

Psykoterapeutin persoonallisuus voi vaikuttaa siihen kuinka tututulta ja turvalliselta työskentely tuntuu. On hyvä tiedostaa etsiikö rauhallista terapeuttia, jolla painottuu kuunteleminen vai aktiivisempaa terapeuttia, joka välikommenteilla ja kysymyksillä auttaa eteenpäin. Monia työskentelyyn liittyviä asioita voi muuttaa, mutta omaa persoonallisuuttaan ei.  Aktiivinen terapeutti voi jostakin asiakkaasta tuntua häiritsevältä ” kun se heiluttaa käsiä puhuessaan ja kasvot elää koko ajan”.  Joku toinen asiakas taas voi kokea aktiivisuuden merkkinä kiinnostuksesta ja empaattisuudesta. Näistäkin syistä on hyvä käydä haastattelussa parilla terapeuteilla, jotta saat selville mikä sinulle sopii parhaiten.


Asiakkaana sinulla on oikeus turvalliseen ja toimivaan terapiasuhteeseen.


Filosofi Epiktetos sanoi: ”Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan meidän käsityksemme niistä.” Tutustumistapaamiset voivat olla antoisia käyntejä. Tapaat uusia auttajia, jotka ovat kiinnostuneita sinusta ja tilanteestasi. Tapaamisten avulla sinulle voi selkeytä oma tilanteesi ja mitä terapialta haluat. Asiakkaana sinulla on oikeus turvalliseen ja toimivaan terapiasuhteeseen.

 

Kirjoittaja on Helsingissä asuva psykiatrinen sairaanhoitaja, kriisi- ja traumapsykoterapeutti sekä työnohjaaja. Hän on toiminut yli kymmenen vuotta yksityisenä psykoterapeuttina ja työnohjaajana. Hän toimii pääsääntöisesti kolmannen sektorin asiantuntijana.

Sirpa Hopiavuori

Sairaanhoitaja (YAMK), kriisi- ja traumapsykoterapeutti (ET) ja työnohjaaja (STOry), Minduu - profiili

Blogin tarjoaa Minduu.fi

Suomen paras psykoterapeuttihaku ja infoportaali.
Kattavimmat taustatiedot terapeuteista, työskentelytavan kuvaukset sekä nettiajanvaraus.

Kolumni: Psykoterapian aika

Kolumni: Psykoterapian aika

Jokin aika sitten kohtasin terapiakontekstin ulkopuolisessa tilanteessa nuoren miehen, joka kertoi minulle ammattini kuultuaan, että hänkin oli kerran hakeutumassa psykoterapiaan. Mies kuvasi elämänkriisin myötä sairastuneensa masennukseen ja mainitsi jo pyrkineensä terapiaan, mutta sitä ei tuntunut olevan niin vain tarjolla. Hän kuitenkin totesi: ”Selvisin sitten kuitenkin ilmankin terapiaa”.

Jäin miettimään, mitä tämä merkitsi hänelle. Hän vaikutti ylpeältä omasta selviytymisestään. Epäilemättä hän oli oppinut itsestään monenlaista tämän kokemuksen kautta. Masennuksesta selviytyminen saattoi olla merkittävä pystyvyyden tunnetta lisäävä kokemus tämän nuoren miehen elämässä. Toisaalta monet asiakkaat eivät hakeudu hoitoon ensimmäisen kerran masentuessaan. Monella on psykoterapiaan tullessaan taustalla useampia kertoja, kun he tunnistavat olleensa avun tarpeessa. Hoitoon hakeutuminen on kuitenkin ollut vaikeaa ja psykoterapiaan pääsy on koettu lähes mahdottomaksi, jos ei ole niin sanotusti pää kainalossa.

Parantunutkin masennus voi jättää jälkensä

Olen asiakkaissani huomannut, että monille masennuksen läpikäyneille on jäänyt masennuksen pelko. Esimerkiksi surun kokeminen voi olla pelottavaa, koska se tuo mieleen masennuksen tuntemukset. Surun tunne voi saada pelkäämään, että masennus toistuu, ja me kaikki tiedämme miten paljon hankaluutta tunteiden välttelystä seuraa – ehkä jopa kaikki vaikeudet ovat jollain tavalla tunteiden välttelyn seurausta.


Kuitenkin huomaan aina pohtivani, miten saisimme oikeat ihmiset
hakeutumaan psykoterapiaan oikeaan aikaan.


Psykoterapiaan hakeutumista ja pääsyä halutaan helpottaa. Tämä on todella hieno asia, koska jo pelkkä hakeutumiseen liittyvä byrokratia kaikkine täytettävine kriteereineen hankaloittaa monien terapiaan pääsyä. Lisäksi siihen liittyy usein monenlaisia henkisiä kynnyksiä, jotka asiakkaan täytyy ylittää, jotta ylipäätään hakeutuu hoidon piiriin vaikeuksiensa kanssa. Kuitenkin huomaan aina pohtivani, miten saisimme oikeat ihmiset hakeutumaan psykoterapiaan oikeaan aikaan. Mikä sitten olisi se oikea aika?

Otollisin aika terapialle

Psykoterapiavalmiudesta on esitetty monikohtaisia vaihemalleja. Yksinkertaistaen kyse on kuitenkin siitä, että apua pitäisi olla tarjolla silloin, kun ihminen on valmis sitä vastaanottamaan. Valmius yleensä kasvaa silloin, kun kriisi ja ongelmat ovat ajankohtaisia. Ideaalitilanteessa oikea kohta psykoterapiaan hakeutumiselle varmaankin löytyisi juuri pahimman kriisin jälkeen, ja ennen kuin tilanne helpottuu liikaa, niin että motivaatio työstää ongelmia on vielä olemassa. Myöhemmin motivaatio voi kyllä löytyä uudelleen, kun ongelmat toistuvat, mutta tilanteilla on tapana monimutkaistua ajan myötä.


Ehkä psykoterapiaan voi hakeutua liian aikaisinkin, mutta enemmän haasteita on edessä, jos hakeutuminen tapahtuu liian myöhään.


Mikäli ongelmat kroonistuvat, voi psykoterapiavalmius paradoksaalisesti heikentyä. Silloin saatetaan tarvita ensin jonkinlaista hoitoa, ennen kuin valmius psykoterapiaan on kohdallaan. Tällöin on yleensä edessä pitkä, vuosien psykoterapiajakso, eikä lyhytterapiaa kannata edes harkita. Asiakkaat itse surevat ”menetettyjä aikoja”, jolloin eivät ole olleet kovin toimintakykyisiä, mutta ovat jotenkin ”pärjäilleet” tai ”sinnitelleet”.  Ehkä psykoterapiaan voi hakeutua liian aikaisinkin, mutta enemmän haasteita on edessä, jos hakeutuminen tapahtuu liian myöhään.

Jäin miettimään sitä tapaamaani nuorta miestä, joka päätti selvitä ongelmistaan ilman ammattiapua. Olisiko juuri hänet pitänyt ohjata psykoterapiaan? Olisiko juuri hän hyötynyt psykoterapiasta merkittävästi ja löytänyt loppuelämäkseen taidot kohdata tunteita, joiden avulla tulevat elämänkriisit sujuisivat ilman syvempiä kuoppia. Emme tosin tiedä, löytyivätkö ne keinot itsenäisesti, sitä tarina ei kerro. Jostain syystä hän kuitenkin halusi tietää, missä pidän vastaanottoani. Ehkä vain varmuuden vuoksi.

Kirjoittaja on Helsingissä asuva psykoterapian erikoispsykologi ja psykoterapeutti. Hän on tällä hetkellä opintovapaalla työstään psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja opiskelee mm. psykoterapiakouluttajaksi, henkiseksi valmentajaksi ja lisäksi työstää väitöskirjaa. Kouluttaminen, valmennus ja yksityisvastaanotto terapia- ja valmennusasiakkaille kuuluvat tämänhetkisiin työkuvioihin.

Kirjoittaja on tällä hetkellä innostunut positiivisesta psykologiasta, valmennuksellisten elementtien tuomisesta eri konteksteihin, kehon ja mielen teemojen yhdistämisestä sekä kirjoittamisesta. Harrastuksiin kuuluvat jooga ja muu liikunta, sekä erilaiset kulttuuriharrastukset.

Katso myös Mielessä -blogi: http://www.satupihlaja.com/blogi/

Satu Pihlaja

Psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti, satupihlaja.com

Blogin tarjoaa Minduu.fi

Suomen paras psykoterapeuttihaku ja infoportaali.

Miten valitsen psykoterapeutin? Osa 1

Miten valitsen psykoterapeutin? Osa 1

Päätös mennä psykoterapiaan on monelle yksi elämän suurista päätöksistä. Päätöksessä ja sen toimeenpanossa keskeinen kysymys on: kuka minulle terapeutiksi?

 

Kun psykoterapian käyneiltä kysytään, mitä siellä psykoterapiassa tehtiin, he alkavat kertoa terapeutistaan. Minkälainen ihminen hän oli ja millaista vastaanotolla oli olla. Eivät työskentelytavoista, suurista oivalluksista tai oppimiskokemuksista. Tämä kuvastaa, miten keskeinen tekijä terapeutin persoona ja terapeutti todellisena ihmisenä asiakkaalle psykoterapiassa on.

Psykoterapian teho riippuu pitkälti yhteistyön toimivuudesta

Psykoterapia on huomattavan tehokasta hoitoa. Teho on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa ja asiantuntijoiden mukaan kaikki virhelähteet huomioidenkin psykoterapian absoluuttisen tehon ns. efektikoko säilyy vahvalla tasolla.

Tehon kannalta keskeinen avaintekijä on terapeuttinen allianssi, millä tarkoitetaan terapeutin ja asiakkaan yhteistyösuhteen toimivuutta ja laatua. Yleisen määritelmän mukaan allianssilla tarkoitetaan yhteisymmärrystä tehtävistä ja tavoitteista sekä tunnevuorovaikutuksen laatua. Suhteen laatua voidaan mitata tarkoitusta varten kehitetyllä kyselyllä.

Terapiasuuntauksella tai terapiassa käytetyillä tekniikoilla on suurissa aineistoissa vähäisempi tehoa selittävä vaikutus. Terapian ulkopuoliset tekijät ja asiakkaaseen liittyvät tekijät selittävät eroja huomattavan paljon, mutta koska terapiassa niihin ei voida vaikuttaa tai voidaan vaikuttaa vain välillisesti, niihin ei keskitytä tässä kirjoituksessa.

Psykoterapian tulokseen vaikuttavat tekijät


”…ihmiset, jotka kokevat, että heidän terapeuttinsa tekee oikeita asioita ja on empaattinen ja ymmärtävä, hyötyvät psykoterapiasta.


Se, että terapiasuhteen laatu on tuloksellisuuden kannalta avaintekijä, tarkoittaa suomeksi sitä, että ihmiset, jotka kokevat, että heidän terapeuttinsa tekee oikeita asioita ja on empaattinen ja ymmärtävä, hyötyvät psykoterapiasta. Ne, jotka eivät koe terapeutin toimintatapoja itselleen sopiviksi ja epäilevät vaikkapa sitä, välittääkö terapeutti hänestä oikeasti, eivät hyödy.

Eli siis: psykoterapia on joskus aivan ilmiömäisen hyödyllistä. Joskus se on jopa haitallista. Yleensä lähes kaikki hyötyvät siitä merkitsevästi, mutta hyötyä on vaikea ennustaa yksilötasolla. Se kuitenkin tiedetään, että jos yhteistyö ei heti alusta lähde sujumaan, se yleensä ennakoi huonompaa tulosta myös pitkällä aikavälillä.

Yleinen käsitys terapeutin sopivuudesta on, että terapeutti joko on sopiva tai ei ole, ja jos aloittaa terapian väärän tyypin kanssa, siinä haaskaa vain aikaansa ja rahaansa. Kuitenkin keskeinen osa terapeutin ammattitaitoa on juuri toimivan yhteistyösuhteen muodostaminen. Terapeutti pyrkii aluksi luomaan asiakkaalle turvallisen ympäristön, kotisataman, johon asiakas voi luottavaisin mielin tulla. Myöhemmin terapeutti voi olla haastavampi ja testaavampi, kun luottamus on saavutettu. Sekin tiedetään, että terapiat, joissa on kohdattu ja onnistuneesti ratkaistu yhteistyösuhteen ongelmia, ovat kaikkein tuloksellisimpia terapioita. Eli tämä ei ole ihan yksinkertaista.


”…yhteistyösuhteen ongelmien ilmeneminen matkan varrella ei ole automaattisesti ongelma. Yhteistyön haasteiden ratkaiseminen voi nimittäin olla jopa lupaavampi merkki kuin tasaisen hyvä terapiasuhde.”


Kaikkiaan voidaan sanoa, että psykoterapia on hyödyllistä suurimmalle osalle ihmisistä, mutta elämäntilanteella ja asiakkaan ominaisuuksilla on merkitystä. Hyvän yhteistyön tiedetään olevan tärkeää ja hyvä yhteistyösuhde terapian alussa ennakoi parempia terapian lopputuloksia. Kuitenkin yhteistyösuhteen ongelmien ilmeneminen matkan varrella ei ole automaattisesti ongelma. Yhteistyön haasteiden ratkaiseminen voi nimittäin olla jopa lupaavampi merkki kuin tasaisen hyvä terapiasuhde.

Seuraavassa osassa: Psykoterapeuteissa on eroja!

Teemu Ollikainen

Lue myös

Minduu.fi – Psykoterapian ABC:
Sopivan psykoterapeutin ja psykoterapian valitseminen

Mistä tietää, onko todellakin terapian tarpeessa?

Mistä tietää, onko todellakin terapian tarpeessa?

“Meneekö minulla oikeasti niin huonosti, että tarvitsen terapiaa?” Kysymys kolahtaa herkästi vatsan pohjaan. On kova paikka myöntää, että ei voi hyvin. Ajatus ammattilaisen puoleen kääntymisestä voi olla ristiriitainen ja luotaantyöntävä. “Kyllä tässä ehkä pärjätään.” “Ei tilanne ole vielä niin huono.” Lauseet kuvastavat suhdettamme apuun. Avun hakemisessa ei korostu toiveikas mahdollisuus paremmasta vaan häpeällinen tunnustus omasta pärjäämättömyydestä.”

Miltä kuulostaisikaan, jos suhtautuisimme muuhun ammattiapuun samalla varauksella kuin terapiaan? “Kuulitko, että naapurin poika oli joutunut aloittamaan jalkapallovalmennuksessa? Meidän perheen pallottelussa on onneksi pärjätty vielä omin voimin.” “En minä kampaajalle, vaan kyllä leikkaan tukan itse. Onhan kuitenkin muita, joilla on todellisia hiusongelmia.”

Sankarillista sinnittelyä vai urheaa puuttumista?

Julkisuuden tarinoissa terapiaan hakeudutaan usein silloin, kun tulee seinä vastaan. Draamankaaressa ensin sinnitellään kunnes tulee romahdus, ja sitten opitaan että apua voi pyytää ja sitä voi saada. Nämä henkilökohtaiset tarinat antavat arvokkaan sanoman vaikeukisen kanssa kamppaileville: et ole yksin ja apua voi saada. Samalla voimme kuitenkin tahattomasti tukea käsitystä avun hakemiseen liittyvästä häpeästä ja siitä, että ammattilaiselle mennään vasta, kun ei enää muuten selvitä.

Pohdin, olisiko yhteiskuntamme valmis myös uudenlaisille tarinoille: kertomuksille, joissa avun hakeminen on rohkeaa ja merkki määrätietoisuudesta haasteiden edessä. Voisiko omaan hyvinvointiin panostaminen olla ihailtavaa viisautta ja oman arvon tuntemista? Entä jos apu ei olisikaan jotain, mitä “tarvitaan” vaan jotain, mitä valitaan. Jotain, jota kohti voi ylpeänäkin päättää kääntyvänsä.

Psykoterapia on usein tehokkainta lievissä ongelmissa

Ajatus siitä, että psykoterapia kuuluisi niille, jotka ovat “todella kipeitä” on tutkimuksen valossa nurinkurinen.

Ajatus siitä, että psykoterapia kuuluisi niille, jotka ovat “todella kipeitä” on tutkimuksen valossa nurinkurinen. Suunta on pikemmin päinvastainen: psykoterapia puree tehokkaammin ja selvitään lyhyemmälläkin psykoterapialla, kun ihmisellä on voimavaroja ja ongelmat eivät ole liian vaikea-asteisia. Monissa mielenterveyden vaikeuksissa myös parempi toimintakyky ja vähempi syrjäytyneisyys yhdistyvät parempiin psykoterapian hoitotuloksiin.

Toimintakyky tarkoittaa käytännössä parempaa kykyä selviytyä työstä, opinnoista, arjesta ja ihmissuhteissa -juuri niitä asioita, joita ihmiset usein käyttävät todisteina siitä, että eivät tarvitse terapiaa. Ajattelumme ohjaa meitä pois avun ääreltä juuri silloin, kun olisimme parhaassa asemassa hyötymään siitä. Tämä ei tarkoita, etteikö psykoterapiasta voisi olla hyötyä myös vakavissa ongelmissa. Kuitenkin ajatus, että psykoterapia kuuluisi vain vakavien mielenterveyden häiriöiden hoitoon on tutkimustiedon vastainen.

Psykoterapiaan ohjaaminen lievissä vaikeuksissa on sijoitus tulevaan

Lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivät asiakkaat jäävät terveysasemilla usein vaille reittiä tuettuun psykoterapiaan.

Myös yhteiskuntamme osaltaan tukee ajatusta, että psykoterapia on todella huonosti voiville. Psykoterapia on kallista, minkä vuoksi järjestelmä ja byrokraattiset prosessit kitsastelevat herkästi sen tarjoamisessa. “Pelkkä” työuupumus ei ole riittävä peruste juuri työkyvyn ylläpitoon tähtäävään Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivät asiakkaat jäävät terveysasemilla usein vaille reittiä tuettuun psykoterapiaan, vaikka juuri tuolloin virallinen käypähoitosuositus tähdentää psykoterapian tehokkuutta. On liikaa tilanteita, joissa asiakas jää käsitykseen, että olisi “liian terve” psykoterapiaan. Tarjolla on myös liian vähän matalan kynnyksen lyhytkestoista tai keskipitkää psykoterapiaa.

Terveys ja hyvinvointi kuvataan yleensä tärkeinä arvoina ja on hyvin tiedossa, että mielenterveysongelmien riittämätön hoito aiheuttaa myös valtavat kustannukset yhteiskunnalle. Kun pitkittyneiden ja mutkistuneiden ongelmien kansantaloudelliset kustannukset ovat huomattavat, onkin syytä pohtia, millaisen viestin haluamme rakentaa niille, jotka varhaisessa vaiheessa tarttuvat toimeen ja hakevat apua.

Viesteillämme vaikutamme ihmisten toimintaan

Haluaisin elää yhteiskunnassa, jossa varhain apua hakevat tulisivat kohdelluiksi sekä oman elämän että kansantalouden sankareina. Terveyskeskuslääkärit kehuisivat, kuinka hienoa on, että hakee apua jo nyt ja antaisivat aidon mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaista hoitoa henkilö toivoo. Psykoterapiaan ohjattaisiin myös lievemmissä ongelmissa, niin kuin on tutkimustiedon valossa tarkoituksenmukaista. Apua hakenut voisi kehua ystävilleen, että kääntyi avun puoleen heti, kun huomasi, että asiat eivät ole kohdallaan ja todeta, että se oli loistava valinta.

Sekä terveydenhuoltojärjestelmä, media että jokainen meistä tavallisista ihmisistä voi osaltaan muokata sitä sanomaa, minkä yhdistämme avun hakemiseen ja psykoterapiassa käymiseen. On hienoa, että yhä useampi kokee jo olonsa riittävän varmaksi, että voi kertoa käyneensä terapiassa. Toivottavasti yhä useampi voisi vapautuneesti kertoa myös pohdinnoistaan hakeutua psykoterapiaan.

Ja entä sitten alun kysymys: Mistä tietää, meneekö niin heikosti, että tarvitsee psykoterapiaa? Jos vielä löydät itsesi pohtimasta tätä, kysyt väärää kysymystä. Oikea kysymys on: onko sinulla halua, voimavaroja ja riittävät elämän puitteet, että voit hyötyä terapian tarjoamista mahdollisuuksista.

Helena Service

Lähteet:

Clarkin, J.F. & Levy, K.N. (2003). Influence of client variables on psychotherapy. In M. Lambert (Ed.), Handbook of Psychotherapy and Behavior Change (5th edn, pp. 194-226). New York: Wiley & Sons.

Gustavsson, A., Svensson, M., Jacobi, F., ym..(2011). Cost of disorders of the brain in Europe 2010. European Neuropsychopharmacology, 21, 718-779.

Masennus (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 3.6.2016).  Saatavilla Internetissä: www.käypähoito.fi