Vieraskynä: Miltä psykoterapia näyttää 25 vuoden päästä?

Vieraskynä: Miltä psykoterapia näyttää 25 vuoden päästä?

Suomessa käynnissä oleva sote-uudistuskeskustelu on saanut psykoterapia-alan ammattilaiset pohtimaan, mitä psykoterapia näyttää tulevaisuudessa, ja millaisia kehityssuuntia alalla tulisi pyrkiä luomaan. Keskusteluissa on pohdittu mm. sitä, miten rahoitukseen ja tehokkuuteen liittyvät paineet tai uusien teknologioiden luomat mahdollisuudet vaikuttavat psykoterapiaan.

Asiantuntijoiden näkemyksiä

Amerikkalaiset Prochaska & Norcross kuvasivat vuonna 2009 asiantuntijapaneelin näkemyksen psykoterapian tulevaisuuden suunnista. Nouseviksi trendeiksi nimettiin mm. lyhyet terapiat, eri psykoterapiamuotojen yhdistyminen, tutkimusnäyttöön tukeutuva hoito sekä hyvän terapiasuhteen merkityksen painottuminen. Tuleviksi painopistealueiksi nimettiin myös teknologiset apukeinot terapiassa, itseapuhoito sekä neurotiede.

Sami Kivikkokangas ja Paavo Manninen selvittivät artikkelissaan ”Miltä psykoterapia näyttää 25 vuoden päästä”, mitä suomalaiset pitkän linjan terapeutit ajattelevat psykoterapian tulevaisuuden suunnista.

Yksilöllisempää hoitoa

Haastatellut konkariterapeutit korostivat näkemyksissään mm. tarvetta kehittää psykoterapian tutkimusta menetelmällisesti monipuolisemmaksi – tavoitteena selvittää aiempaa yksityiskohtaisemmin, mikä psykoterapiassa auttaa, ja miten tämä käytännössä tapahtuu. Mikä toimii missäkin tilanteessa, kenen ja millaisten oireiden kanssa?

Yksityiskohtaisempi tutkimustieto mahdollistaisi psykoterapiapalveluiden räätälöidymmän tarjonnan. Tällaista nähdään asiakkaiden odottavankin, sillä psykoterapioiden kysyntä ja yleinen tietoisuus mielenterveysasioista ovat lisääntymässä. Palveluiden käyttäjät ovat lisäksi yhä paremmin perillä erilaisista psykoterapioista. He osaavat  entistä paremmin hakea tietoa eri psykoterapioiden tutkimustuloksista ja vaikuttavuudesta sekä siitä, mitkä työtavat ovat teoreettisesti ja tieteellisesti perusteltuja.

Psykoterapian ja biologian integroituminen

Psykoterapiatutkimuksen arvellaan tulevina vuosikymmeninä linkittyvän myös vahvasti hermoston ja aivojen tutkimiseen. Aivokuvantaminen mahdollistaisi psykoterapiaprosessin tarkemman mittaamisen. Aivokuvantamistutkimuksissa voitaisiin esimerkiksi erotella ne masennuspotilaat, jotka todennäköisimmin tulevat hyötymään psykoterapiasta niistä, jotka hyötyvät pääsäätöisesti masennuksen lääkityshoidosta.

Psykoterapian ja biologian integroitumista ajatellaan tapahtuvan myös hoitojen tasolla. Esimerkiksi tämänhetkinen kansanvälinen trendi masennuksen hoidossa ovat neuromodulaatiohoidot eli hermoston toiminnan säätelyyn perustuvat hoidot, jotka tuovat lisän masennuslääkkeille ja psykoterapiahoidoille. Tällaisten hoitojen ei arvella korvaavan psykoterapiaa, mutta on mahdollista, että niitä tullaan käyttämään hoidossa psykoterapian rinnalla.

Ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin lisäämistä

Laajenevana psykoterapian sovellusalueena nähdään myös elämän kulkua tukeva ja sujuvoittava psykoterapia, jonka tarkoitus on mielenterveyden ylläpitäminen ja ongelmien ennaltaehkäiseminen. Tunne-, mielenterveys- ja vuorovaikutustaidot ovat voimistumassa osana yritysten työkykyä ylläpitävää toimintaa, ja niitä voisi lisätä moniin esimieskoulutus- ja valmennusohjelmiin. Näitä ennaltaehkäiseviä koulutuksia arvellaan tulevaisuudessa tarjottavan osana oppilaitoksien koulutusohjelmia. Tulevaisuuden kehitystavoitteena olisi yksilön vahvistuva tietotaito oman psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä ja edistämisestä kansalaistaitona.

Sami Kivikkokangas ja Päivi Turpeinen

Miltä psykoterapia näyttää tulevaisuudessa, ja millaisia kehityssuuntia tulisi pyrkiä luomaan?

Tilaisuudessa aiheesta näkemyksiään esittämässä viisi eri psykoterapiasuuntauksia edustavaa konkariterapeuttia.

Aika ja paikka: to 1.3.2018 klo 17-20, Terapiatalo Sointu, Töölöntorinkatu 2 B.

Psykologinen tutkimus voi olla tuloksellinen terapeuttinen työkalu

Psykologinen tutkimus voi olla tuloksellinen terapeuttinen työkalu

”Psykoterapeutti ja psykologista tutkimusta tekevä psykologi eivät voi olla sama henkilö.” Näin minulle opetettiin Pariisin yliopistossa 90-luvulla, opiskellessani psykologian maisteriksi. Kerrottiin, että siitä voisi olla jopa psykoterapiasuhteelle tai asiakkaalle haittaa. Toisena ongelmana mainittiin, ettei asiakkaan psykoterapeutti voi suhtautua asiakkaaseen neutraalisti testitilanteessa ja näin ollen saada riittävän luotettavia tuloksia. ”Kaksoisroolissa” olemista tulisi välttää. Näin moni mielenterveysalan ammattilainen ajattelee edelleen, sekä Ranskassa että Suomessa, vaikka tätä perinteistä näkemystä on viime vuosien aikana myös vahvasti kyseenalaistettu.

Perusopintojen aikana psykologiset testimenetelmät herättivät suurta kiinnostusta. Erityisesti Hermann Rorschachin mustetahratesti ja sen taustalla oleva poikkeuksellisen laaja tieteellinen tutkimuskirjallisuus teki minuun vaikutuksen. Se, että koodaamalla miten ihminen havaitsee ärsykkeitä (tässä tapauksessa mustetahroja), ajattelee ja toimii tarkasti standardoidussa tilanteessa, voidaan sanoa jotain ihmisen tavanomaisista tavoista havaita, ajatella ja toimia, tuntui heti järkeenkäyvältä. Siinä vertaillaan yksilön toimintaa viitearvoihin ja esimerkiksi psykiatristen potilasryhmien tyypilliseen suoritukseen. Lisäksi aloin hahmottaa, että kun Rorschachin lisäksi käytetään muita testejä, esimerkiksi kyselylomakepohjaisia persoonallisuuden arviointimenetelmiä ja/tai neuropsykologisia testejä, syntyy hyvin laaja-alainen ja monipuolinen käsitys asiakkaan psykologiasta, persoonallisuuden dynamiikasta, vahvuuksista ja heikkouksista.

Havainnoinnin, ajattelu- ja toimintamallien tuominen tietoisuuteen

Kuten Sigmund Freud ehdotti yli sata vuotta sitten, me emme ole aina tietoisia siitä, miksi havainnoimme, ajattelemme tai toimimme tietyllä tavalla. Elämä vie mukanaan. Me jäämme sitä ihmettelemään. Miksi en vaihtanut työpaikkaa aikaisemmin, vaikka tiesin sen olevan minulle epäsopiva? Miksi valitsin juuri tämän kumppanin, vaikka meillä on ollut ongelmia alusta lähtien? Miksi olen välillä alakuloinen, vaikka minulla näyttää olevan kaikki hyvin? Kun asioita aletaan pohtia ja reflektoida, kysymyksiä löytyy paljon.

Jos lähdetään Freudin tavoin oletuksesta, että ihmisen mielen sisäiset prosessit, sisällöt ja käyttäytyminen ovat satunnaisen sijaan luonteeltaan tarkoituksellisia ja tavoitteellisia, niin voidaan olettaa, että näihin kysymyksiin on olemassa vastauksia. Se, mitä ei ole tietoisuuden piirissä, voidaan tuoda tietoisuuteen.

Ymmärryksen ja tietoisuuden lisääminen ei ole ainoastaan psykoanalyyttisten psykoterapioiden tavoite, vaan kaikkien psykoterapiamuotojen ja myös psykologisten tutkimusten tavoite. Kun asiakasta mielenterveystyössä tutkitaan (esim. diagnostisen selvittelyn, hoidon suunnittelun tai toimintakyvyn kartoittamisen puitteissa), tavoitteena on ymmärtää paremmin minkä luonteisesta ongelmasta voisi olla kyse ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Tieteellisesti tutkitut psykologiset testimenetelmät voivat lisätä ymmärrystä huomattavissa määrin, sillä ne tarjoavat asiakkaan ja psykologin näkökulman lisäksi kolmannen näkökulman asiakkaan tilanteeseen. Vuoropuhelu ei ole enää vain psykologin ja asiakkaan välillä, vaan psykologin, asiakkaan ja testilöydösten välillä.

Koska psykoterapiassa ja psykologisessa tutkimuksessa tavoitellaan samoja asioita, miksi psykologista tutkimusta ei voisi hyödyntää osana psykoterapiaa?

Psykologiset testit toimivat empatian lisääjinä

Noin 30 vuotta sitten pieni ryhmä psykologeja Yhdysvalloissa alkoi ymmärtää, että psykologinen tutkimus voi olla muuta kuin asiantuntijan tiedonkeruun väline. Se voi olla myös tehokas hoidollinen interventio, joka auttaa asiakasta saamaan vastauksia omiin kysymyksiinsä ja tekemään huomattavia ja välittömiä positiivisia muutoksia elämässään. Samalla testit voivat auttaa psykologia ja/tai psykoterapeuttia saamaan totuudenmukaisemman käsityksen asiakkaan psykologisesta rakenteesta ja dynamiikasta, joka vuorostaan lisää empaattista ymmärrystä ja parantaa terapeuttisen suhteen laatua. Kun asiakas kokee, että hän on tullut syvällisellä tasolla kuulluksi ja ymmärretyksi, hän kokee lisääntynyttä luottamusta psykoterapeuttiin sekä turvallisuuden tunnetta. Hänen kiintymyssuhdejärjestelmä aivoissa rauhoittuu ja ahdistuksen taso lievittyy huomattavasti. Samanaikaisesti uteliaisuus omia mielensisäisiä prosesseja kohtaan sekä avoimuus uusille ajatuksille ja kokemuksille lisääntyy.

Kansainvälisesti menestynyt terapeuttinen interventio

Constance Fischer on ollut uranuurtajana psykologisten tutkimusten käytössä terapeuttisena interventiona. Hän alkoi jo 70-luvulla vierastaa etäistä psykologi-asiantuntijan roolia ja luopui ammatillisesta jargonista lausunnoissaan asiakkaille. Hän alkoi tehdä psykologisia tutkimuksia humanistisella otteella tiiviissä yhteistyössä asiakkaiden kanssa siten, että asiakas oli niissä aktiivisessa roolissa. Steve Finn jatkoi tätä trendiä yksilöimällä tutkimuksen alussa asiakkaan omia tutkimuskysymyksiä, kehittämällä spesifisiä terapeuttisia interventioita tutkimusprosessin sisällä ja luomalla lisää struktuuria kehittämällään Therapeutic Assessment (TA) -nimisellä lähestymistavallaan. Steve Finnin TA:n käyttö tieteellisissä tutkimuksissa ja käytännön työssä on ollut 90-luvusta lähtien tasaisesti kasvussa maailmalla (tämä on näkynyt muun muassa Society for Personality Assessmentin tai International Society of the Rorschach and Projective Methodsin kongresseissa), sekä Suomessa vuodesta 2011, jolloin aloin sitä itse aktiivisesti opettaa. TA on ollut virallisesti osana Helsingin yliopiston testimenetelmäopetusta vuodesta 2014.

Miten terapeuttinen tutkimus voi auttaa?

Mielenterveysongelmien tai vaikeiden elämäntilanteiden yhteydessä meillä kaikilla on yleensä joku sisäinen kertomus tapahtumien kulusta, syy-seuraussuhteista, itsestämme ja maailman luonteesta. Tätä kertomusta kutsutaan narratiiviksi ja se tyypillisesti sisältää aukkoja, jotka herättävät kysymyksiä, esimerkiksi: ”Miksi minulle aina käy näin?”, ”Miksi kaikki aina syyttää minua?” tai vaikkapa ”Miten voisin päästä eroon kiusallisista aggressiivisista mielikuvistani?”. Psykoterapiassa tutkitaan asiakkaan narratiivia sekä siihen liittyviä tunteita, ajatuksia ja toimintamalleja puhumalla näistä psykoterapeutin kanssa. Yhteistyössä etsitään vastuksia kysymyksiin sekä uusia tapoja olla ja ajatella. Uudet näkökulmat auttavat luomaan uutta narratiivia, joka vuorostaan auttaa saavuttamaan kokonaisvaltaisemman ymmärryksen ongelman luonteesta, löytämään myötätuntoisempi versio tapahtumista ja uusia ratkaisuja. Terapeuttisessa tutkimuksessa lähdetään liikkeelle asiakkaan omista kysymyksistä ja etsitään niihin yhdessä vastauksia erilaisia tieteellisesti tutkittuja psykologisia testimenetelmiä hyödyntäen. Testituloksista ja eriluonteisissa tehtävissä tehdyistä yhteisistä oivalluksista keskustellaan yhdessä. Terapeuttinen tutkimus voi auttaa ymmärtämään paremmin ongelmien luonnetta, kartoittamaan omia vahvuuksia ja heikkouksia, määrittelemään hoidon fokusta sekä vastaamaan monenlaisiin psykologisiin, psykiatrisiin tai hoidon suunnitteluun liittyviin kysymyksiin.

Tieteellisestä kirjallisuudesta ei löydy edelleenkään näyttöä siitä, ettei psykologista tutkimusta voisi käyttää terapeuttisena interventiona muun muassa psykoterapian yhteydessä. Päinvastoin, meillä on nyt laaja-alaisesti näyttöä siitä, että terapeuttisella otteella tehty tutkimus voi olla tehokas terapeuttinen interventio ja jopa elämää mullistava kokemus.


Tuleva päivän koulutus aiheesta Helsingissä 13.10.2017: ”Johdanto terapeuttisiin tutkimuksiin”.
Lisätietoa ja ilmoittautuminen


Viitteet:
Finn, S. E. (2007). In our client’s shoes: Theory and techniques of Therapeutic Assessment. Mahwah, New Jersey: Earlbaum.
Finn, S. E., Fischer, C. T., & Handler, L. (2012). Collaborative/Therapeutic Assessment. Hoboken, New Jersey: John Wiley and Sons.
Fischer, C. T. (1985/1994). Individualizing psychological assessment. Hove, East Sussex: Taylor and Francis.
Gorske, T. T., & Smith, S. R. (2009). Collaborative Therapeutic Neuropsychological Assessment. New York, NY: Springer.

Emiliano Muzio

Olen psykologian tohtori. Minulla on yli 20 vuoden kokemus kliinisestä mielenterveystyöstä ja neuropsykologisesta työstä. Työssäni käytän tarvittaessa näyttöön perustuvia psykologisia tutkimusmenetelmiä.

Psykologian tohtori, psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti, Terapiatalo Sointu

Tutustu myös videoluentoon:

Psykologinen tutkimus terapeuttisena interventiona