[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_testimonial admin_label=”Palaute” url_new_window=”off” quote_icon=”on” use_background_color=”on” background_color=”#f5f5f5″ background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid” portrait_url=”https:\/\/minduu.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/minna_blogi_250.png” portrait_width=”150″ portrait_height=”150″]<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n kulminoituu oikeastaan koko minun el\u00e4m\u00e4ni, avunhuutoon. Sit\u00e4 huutoa ei vaan kukaan kuullut, koska en sit\u00e4 koskaan kyennyt \u00e4\u00e4neen ilmaisemaan ja opin sen peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Miksi n\u00e4in?<\/p>\n
[\/et_pb_testimonial][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”]<\/p>\n
Enh\u00e4n min\u00e4 sit\u00e4 silloin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, monesti vaan pelk\u00e4sin olevani hullu, tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n jollain tapaa ep\u00e4normaali. Minun lapsuuteni ei ollut turvallinen, joten en koskaan oppinut sit\u00e4, millaista on olla turvassa, mutta opin taidon jonka tuolloin kuvittelin oikeaksi, mutta se oli vain selviytymiskeino. Opin miellytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkia, olemaan joustava ja mukava. Opin mukailemaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, etten vaan olisi vaivaksi. Ostin hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 omalla kustannuksellani ja maksoin siit\u00e4 kovan hinnan, oman hyvinvointini. Elin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni varpaillani, pelk\u00e4sin. Unohdin itseni, elin muita varten.\u00a0 Pelko syntyi turvattomuudesta, joka ymp\u00e4r\u00f6i minua. T\u00e4m\u00e4n vuoksi en koskaan pyyt\u00e4nyt apua, pelk\u00e4sin ja h\u00e4pesin. Mit\u00e4 min\u00e4 sitten pelk\u00e4sin?<\/p>\n
Pelk\u00e4sin sit\u00e4, etten kelpaa, en ole tarpeeksi hyv\u00e4, pelk\u00e4sin mit\u00e4 minulle voi tapahtua, olin aivan varma, ett\u00e4 leimaudun ja menet\u00e4n kaikki yst\u00e4v\u00e4t. T\u00e4m\u00e4n kaiken takana oli turvattomuus. Koin ettei minulla ole ket\u00e4\u00e4n kenelle olisin voinut sanoa kuinka paljon pelk\u00e4sin. Oli minulla \u00e4iti ja on viel\u00e4kin, mutta \u00e4iti pelk\u00e4si aivan yht\u00e4 paljon, jos ei viel\u00e4 enemm\u00e4n. Is\u00e4 oli se ket\u00e4 meill\u00e4 pel\u00e4ttiin, ainakin viikonloppuisin, kun miest\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mp\u00e4\u00e4 meni kurkusta alas. En silti n\u00e4e el\u00e4neeni mit\u00e4\u00e4n lasista lapsuutta, mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n juuri mit\u00e4\u00e4n tuolta ajalta muista. Olen aina sanonut kasvaneeni \u201dherran pelossa\u201d, nyt tied\u00e4n n\u00e4in olleen.<\/p>\n
En siis voinut tukea keneenk\u00e4\u00e4n, en edes \u00e4itiin. Jossain sisimm\u00e4ss\u00e4ni vaistosin jo kovin pienen\u00e4, sen ett\u00e4 olen yksin kaiken t\u00e4m\u00e4n kanssa. Yritin joskus puhua, mutta ei siihen aikaan ollut tapana juurikaan korvaa lotkauttaa, tuumattiin vaan, ett\u00e4 h\u00f6p\u00f6, h\u00f6p\u00f6, ajattelet jotain mukavaa. \u00a0H\u00e4pesin, en halunnut tuottaa vanhemmilleni pettymyst\u00e4. En luottanut itseeni, pidin itse\u00e4ni porukan huonoimpana, ep\u00e4onnistujana. Tiesin kuitenkin, ett\u00e4 kaikki ei ole kunnossa, ei voi olla, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 tuntuu t\u00e4lt\u00e4. Oli my\u00f6s hyvi\u00e4 hetki\u00e4, ne muistan viel\u00e4kin, kuinka nautin siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki tuntui olevan hyvin. Se vaan lis\u00e4si uskoani siihen, ett\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 nousen uuteen kukoistukseen.<\/p>\n
Minussa kasvoi my\u00f6s se toinen puoli, \u00e4rh\u00e4kk\u00e4 kaikkeen puutuva. Min\u00e4 kyll\u00e4 osasin aukaista suuni jo nuorena, v\u00e4h\u00e4n liiankin kanssa. Minusta tuli kontrollifriikki. Olin t\u00e4st\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n ylpe\u00e4, kaikella oli oma paikkansa, oli kyseess\u00e4 sitten astiakaappi ja tai j\u00e4\u00e4kaappi. Astiakaapista olisi voinut silm\u00e4t kiinni ottaa juuri sen tietyn lasin, koska kaiken piti olla aina samassa paikassa. Mapista l\u00f6ytyi vuosien ajalta ihan mik\u00e4 vaan kuitti mit\u00e4 joku olisi kysynyt. Se oli minun turvaverkko, kaiken kontrollointi. Enk\u00e4 n\u00e4hnyt siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4\u201d.<\/p>\n
Ei minun lapsuuden aikaan puhuttu mielenterveysongelmista, nen\u00e4n vartta pitkin katsottiin ja korkeintaan sel\u00e4n takana s\u00e4\u00e4littiin, ett\u00e4 kuin sekin on niin reppana. Siihen aikaan koulukuraattorin luona k\u00e4viv\u00e4t vaan ne joilla oli k\u00e4yt\u00f6songelmia ja terveydenhoitaja hoiti rokotukset ja mittaukset. Nyt on jo onneksi toisin, tai on ainakin hyv\u00e4 alku.<\/p>\n
Min\u00e4 olisin tarvinnut turvallisen ymp\u00e4rist\u00f6n, vahvan perheen ja ennen kaikkea \u00e4idin joka olisi pystynyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n minun h\u00e4d\u00e4n. Syy ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ole h\u00e4nen, sen enemp\u00e4\u00e4 kuin is\u00e4nik\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n omat kortit olivat jo sellaiset, etteiv\u00e4t he minun kanssakaan muuhun pystyneet. Parhaansa tekiv\u00e4t, sen tiedon ja taidon mukaan mit\u00e4 heill\u00e4 oli. T\u00e4m\u00e4 jatkuu sukupolvelta toiselle, ei ole muuta vaihtoehtoa, koska muutakaan ei osaa, ei ennen kuin itse tekee asialle jotain. T\u00e4st\u00e4kin syyst\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 itse puuttua asiaan ja t\u00e4ll\u00e4 tapaa katkaista jatkumo, mit\u00e4 pikemmin sen parempi.<\/p>\n
En tiennyt tai en halunnut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on olemassa apua, koska minulta puuttui itseluottamus, h\u00e4pesin ja pelk\u00e4sin. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 elin 50-vuotta kroonisessa pelossa. Sen kanssa oppii el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun on pakko, mutta sellaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n ei t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tarvitse el\u00e4\u00e4. Kukaan ei voi sanoa, mit\u00e4 sin\u00e4 saat tuntea tai saatko hakea apua. Kyse on vain sinusta itsest\u00e4si, eik\u00e4 se ole itsekkyytt\u00e4, se on rakkautta itse\u00e4\u00e4n kohtaan ja sen meist\u00e4 jokainen on ansainnut. Mit\u00e4 aiemmin on uskalias hakemaan apua, sit\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n saa el\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kannattaako sellaisesta kielt\u00e4yty\u00e4? Ei minun mielest\u00e4. Se mit\u00e4 minussa on vuoden aikana tapahtunut ja sill\u00e4 mit\u00e4 olen saanut, on niin suuri merkitys nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, etten mist\u00e4\u00e4n hinnasta siit\u00e4 luopuisi. Mik\u00e4\u00e4n ei ole muuttunut ja silti kaikki on muuttunut. Meist\u00e4 jokainen voi tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n muutoksen, itsens\u00e4 vuoksi, olemalla esimerkkin\u00e4 kanssa kulkijoille ja ennen muuta lapsillemme.<\/p>\n
Puhumattomuus ja salailu ovat t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin suuri ongelma, asioista ei uskalleta puhua, ei omalta kohdalta, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n oman j\u00e4lkikasvun kohdalla. H\u00e4vet\u00e4\u00e4n, luullaan ett\u00e4 on ep\u00e4onnistuttu, mit\u00e4 ne sukulaisetkin sanoo. Liian helposti ajatellaan, ett\u00e4 ei kukaan kuitenkaan osaa auttaa ja kaiken lis\u00e4ksi se maksaa.\u00a0 Aina l\u00f6ytyy joku joka osaa auttaa ja maksutontakin apua on saatavilla. Silloin, kun sain tukea ja rohkeutta avoimesti kertoa omasta tilanteestani ensimm\u00e4isen kerran, sain vastaanoton, jota en olisi osannut kuvitella. Se tukivy\u00f6ry, kannustus ja empatia olivat huikeaa. Eiv\u00e4t ihmiset ole pahoja, eik\u00e4 minun eteen ole viel\u00e4 tullut tilannetta, jossa olisin tullut mill\u00e4\u00e4n tapaa torjutuksi oman tilanteeni vuoksi. T\u00e4m\u00e4(kin) pelko osoittautui siis turhaksi.<\/p>\n
Kohtaamalla oman heikkouden, n\u00e4yt\u00e4mme sen mit\u00e4 aidosti olemme, ei meist\u00e4 kukaan ole supersankari, me olemme ihmisi\u00e4, haavoittuvia ja tuntevia. Heikkouden kohtaaminen on meid\u00e4n suurin voimavaramme, kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sen tuhoamme itsemme pala palalta. Sen kohtaaminen antaa meille terveet rajat.<\/strong><\/em><\/p>\n Kaikki l\u00e4htee aina itsest\u00e4, mutta taustalla on tuki joka antaa t\u00e4h\u00e4n voimia. Minun tuki on ollut avomieheni, eik\u00e4 h\u00e4n ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n poppakonsteja, vaan on omalla olemuksellaan tuonut minulle sen turvan, ett\u00e4 olen uskaltautunut kohtaamaan itseni. T\u00e4m\u00e4 tuki ja turva voi olla yht\u00e4lailla hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4, mutta n\u00e4iden ihmisten teht\u00e4v\u00e4 ei ole olla terapeutteja. Usein he eiv\u00e4t edes tied\u00e4 olevansa tukena ja turvana, heiss\u00e4 vaan on sit\u00e4 jotain.<\/p>\n Koskaan ei ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, mutta aikainen lintu madon nappaa.<\/p>\n –Minna<\/strong><\/p>\n [\/et_pb_text][\/et_pb_column][\/et_pb_row][\/et_pb_section]<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4h\u00e4n kulminoituu oikeastaan koko minun el\u00e4m\u00e4ni, avunhuutoon. Sit\u00e4 huutoa ei vaan kukaan kuullut, koska en sit\u00e4 koskaan kyennyt \u00e4\u00e4neen ilmaisemaan ja opin sen peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Miksi n\u00e4in? Enh\u00e4n min\u00e4 sit\u00e4 silloin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, monesti vaan pelk\u00e4sin olevani hullu, tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n jollain tapaa ep\u00e4normaali. Minun lapsuuteni ei ollut turvallinen, joten en koskaan oppinut sit\u00e4, millaista on olla turvassa, […]<\/p>\n","protected":false},"author":10,"featured_media":891,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"on","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"categories":[15,19,40],"tags":[20,22,21],"class_list":["post-889","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-asiakastarinat","category-minnan-tarina","category-vertaistuki","tag-asiakastarinat","tag-avun-hakeminen","tag-psykoterapian-aloittaminen","wpautop"],"yoast_head":"\n